Elmerin perhe

Liike

2012-02-13T22:28:00.000+02:00

Viime viikolla sain kameraan uuden objektiivin. Sen ostamista olen suunnitellut noin 5 vuotta, en vaan koskaan ole saanut sitä tehtyä. Työkaverit olivat tilaamassa kameratavaraa, joten ajattelin että nyt. Tai ei koskaan. Eikä vähiten siksi että juuri työkavereiden kanssa haastetaan toisemme viikoittain jonkin tietynlaisen valokuvan ottamiseen. Jotta vihdoin oppisi ottamaan järkkärillä kuvia. Tai oppisi kuvaamaan noin ylipäätään. Kun eihän sitä muuten opi. Viikoittain on kyllä jotenkin lipsunut ehkä jokatoinen viikko -tyyppiseksi kuvaushaasteeksi, mutta kuitenkin. Edellisellä kerralla piti kuvata lunta, tällä kertaa liikettä. Jaiks.

Koirat pääsivät pitkästä aikaa kunnon metsäpeuhulenkille, ja mikäpä parempi paikka kuvata. Tosin haastavaa on se, että ellei itse liiku tulevat molemmat jalkoihin nysväämään, että eikö jo mentäisi. Ja jos menet kyykkyyn, niin juoksevat sata lasissa päin ja kaatavat. Pöhköt.

Tämä oli ehkä paras, muitakin hassutuksia on luvassa, kuten Nuppu ketarat kohti taivasta =D

rauhallinen viikonloppu

2012-01-30T22:30:00.000+02:00

Perjantaina pienimies oli päiväkodissa ollut nuuppainen ja iltapäivällä oli vähän lämpöäkin. Nenä valui ja nukkumaanmennessä lämpö oli jo muuttunut rehelliseksi kuumeeksi. Viikonloppu meni siis pientä parannellessa, vaikka olisi ollut kyllä loistavat pulkkailu säät. No löytyi sitä tekemistä sisältäkin.

Isin ja Empun rakentama dublolaiva.

Se rakas "Lainari" eli Klainari.

Söpis <3

Tuumaustauko, mitä sitten?

Tänään käytiin terveyskeskuksessa hakemassa äidille sairaslomalappua, kun pienellä oli kuitenkin eilen vielä lämpöä, eikä olo näyttänyt kauhean kaksiselta. Oikeasta korvasta löytyi sitten tulehdus, ja siihen saatiin kotiinviemisiksi antibioottikuuri. Pari päivää kotoilua tiedossa, taidetaan samalla järjestellä tavaroita paikalleen, kun melkein kaikki kaapistot on jo paikallaa. Isimies urakoi eilen eteisen kuosiin, naulakkoa vaille valmis.

Lumiset murut

2012-01-30T22:20:00.000+02:00

Lunta

2012-01-30T22:18:00.000+02:00

Viikonloppuna mulla oli duunikaverilta/ystävältä lainassa kameraan objektiivi, jonka mm. vein ulkoilemaan aurinkoisen sään kunniaksi. Koirien lisäksi tuli otettu pari maisema kuvaakin.

Puun oksalle kasaantunut lumi näytti hienolta sinistä taivasta vasten.

Joki se vaan ei jäädy.

Mutta ei ne veneetkään siellä enää liiku.

keittiön tilanne kuvina

2012-01-22T22:20:00.000+02:00

Tältä meillä näyttää nyt.
Vastakkainen seinä oli äynnä rojua, ettei sitä viitsinyt kuvata :)

Ikkunaseinän laatikostot näyttävät tältä.
Loving it, vaikka ensin mietin onko liian tumma.

Tapetiksi valikoitunut kukka-aihe.
Me vannoutuneet "Meille ei mitään kukkakuoseja" olemme
viime aikoina päätyneet tällaisiin kaikissa valinnoissa...

EDIT: Tapetti hieman isompana pintana täällä.

Paketoidaan vuosi 2011, korkataan 2012

2012-01-22T21:14:00.002+02:00

Nuppu 2011:
- treenattiin pääasiassa tokoa, saatiin vihdoin ALO-luokan ykköstulos hyvin pistein.
- testailtiin myös rallya, muisteltiin jälkeä ja esineruutua

Justus 2011:
- jäätiin pois agilitystä, jatkettiin tokoa ja rallya, muisteltiin esineitä ja jälkeä
- rallyssa saatiin kesällä titteli RTK1
- syksyllä kokeiltiin virallisissa tokokokeissa AVOa, mutta ykköstulokseen ei päästy

Vuonna 2012:
Tälle vuodelle ei tavoitteita. Mun pahana tapana on kasata paineita suorittamisesta ja tuloksista. Sitten mennään liian suurin harppauksin eteenpäin ja unohdetaan välistä kokonaisuuden kasassa pitäviä vaiheita. Tänä vuonna pidetään hauskaa, löydetään taas koiraharrastamisen ilo ja onni. Keskitytään siihen että ollaan hyvä tiimi ennen kaikkea kotona, ja sen myötä treeneissä. Jos arkitottiksen ja hauskanpidon ohella päästään sille tasolle että voidaan osallistua kisoihin (ja saada tuloksia), on sen vain iso plussa kaiken muun ohella.

Päivitetään keittiö - 75 % valmis

2012-01-21T21:02:00.000+02:00

Keittiö saapui tammikuun neljäntenä päivänä ja nyt alkaa vähitellen tuntua siltä että valmistakin voisi joskus tulla. Tänään saatiin viimeiset kaapit kiinni seinään. Yksi runko on kylläkin menossa vaihtoon, ja se on vielä korkean kaapiston keskellä, joten niiden lopullista kiinnitystä joutuu odottamaan. Mutta käyttöä se ei toki ole estänyt.


Kuva kaaoksesta, joka vallitsi rekkakuorman purkamisen jälkeen...

Tapettia ja maalia pitää kyllä vielä laittaa seinille,sekä välitilaan laminaattia/lasia. Lattiaan laminaatti ja kattoon paneeli. Sitten se on valmis. Ehkä kuukauden päästä....

Kodinhoitohuoneen kaapit pääsivät niin ikään tänä viikonloppuna paikoilleen. Ne joudutaan kyllä vielä kertaalleen irroittamaan, sillä lattia on vielä laatoittamatta. Mutta se tehdään sitten joskus keväämmällä. Kai. Kunhan keretään.

Eteisen kaapistot on siellä päin, ehkäpä niiden aika koittaa ensi viikonloppuna. Seinät pitäisi vielä tasoittaa ja maalata, ennen kuin niitä saadaan paikalleen. Kaapisto on niin tarkkaan mitoitettu että mitään ei voi tehdä jälkeenpäin.

Lapsi- ja eläinperheessä tämä remontointi on hidasta. Viikolla ei töiden jälkeen ehdi oikeastaan mitään. Viikonloppuna on toinen koko ajan kiinni lapsukaisen touhuissa. Ja suurempi tekeminen loppuu siihen kun pienen iltapuuhat alkavat ennen seitsemää. Mutta hiljaa hyvä tulee.

"Ei" ja "Mun"

2012-01-20T20:30:00.000+02:00

Pienin kehitti joulun tienoilla uhman uuteen sfääriin. Sanat EI ja MUN kuullaan päivittäin eri muodoissaan kovinkin ponnekkaasti. Välillä kyllä ihan kujeillen ja ymmärtäen antaa nopeasti periksi, mutta sitten kun kiukku iskee niin sitten kiukutaan. Ja kunnolla. Onneksi pahimmat on tällä hetkellä koettu ihan täällä kotiseinien sisäpuolella, mutta esim. kerran päiväkodin eteisessä keskusteltiin äänekkäästi laitetaanko hanskat käteen vai ei. Ei laitettu sisällä, mutta portin ulkopuolella pienin totesi että -10 astetta pakkasta tuntuu käsissä kylmältä. Ja hanskat puettiin sitten heti.

Toisaalta mitä muuta voi odottaa kun vanhemmat ovat hyvinkin itsepäisiä... Ja sepäs onkin kivaa kun kaikilla kolmella on omat näkemyksensä asiasta - tahtojen taistelua...

mutaistakin mutaisempi kakku

2011-12-15T14:50:00.001+02:00

Pitkään on jo pitänyt aloittaa hyväksi havaittuja leipomusten ja kokkailujen ohjeiden jako. Tänään töissä vietettiin tiimin kesken pikkujouluja nyyttärihenkeen, ja pöytään kasaantui toinen toistaan makeampia herkkuja. Alla oman viemiseni resepti. Oma versioni jäi keskeltä hieman liian pehmeäksi, joten ehkäpä olisi voinut paistaa hieman pidempäänkin.

* * * * * * * * *
Suklaakakku

400 g tummaa suklaata
400 g suolatonta voita
400 g tomusokeria
80 g vehnäjauhoja
6 kpl kanamunia
60g appelsiinin kuoripalaa (kaupasta valmista) (tämän jätin itse pois)

Yhdistä suklaa, voi ja tomusokeri. Sulata vesihauteessa koko ajan sekoittaen. Siivilöi joukkoon vehnäjauhot. Riko munien rakenne ja lisää taikinaan, samoin appelsiinin kuori. Laita taikina mieluiten irtopohjalliseen vuokaan. Paista 150 C:ssa n. 30 min. Jäähdytä seuraavaan päivään, jolloin kakun rakenne paranee. Kakku kannattaa leikata pieniksi suupaloiksi, riittää useammallekin.

Infektioastma ja 2v-mittoja

2011-12-14T08:30:00.000+02:00

Pienimies kävi eilen isin kanssa lääkäriä moikkaamassa. Oli oikein reipas ja antoi Pertti-sedän tutkia korvat ja nielun ja kuunnella keuhkot mitään mukisematta. Korvat olivat kuukausi sitten todetun tulehduksen jälkeen parantuneet oikein hyvin, eikä siellä näkynyt enää mitään. Hyvä!

Tällä kertaa saatiin kuitenkin diagnoosiksi infektioastma eli ahtauttava keuhkoputkitulehdus, josta lisää esim. täällä. Tämä ei siis periaatteessa liity mitenkään astmaan, oireet ja lääkitys vain samantyyppiset. Esiintyy infektion tai flunssan yhteydessä. E:hän siis yski, hengitys alkoi rohista ja vinkua, eikä nenästä tullut oikein mitään ulos. Hengittäminen oli pinnallista. Lämpöä koko ajan. Öisin ei pystynyt nukkumaan oikein kunnolla, ruoka ei maittanut, hyvä jos edes joi mitään. Maanantaina ei kelvannut kukaan muu kuin äiti, jos hetkeksi laskin maahan leikkimään, nousi hän pystyyn ja halusi äitin sykkyyn. Isin sylissä huudettiin äitiä.

Lääkkeeksi astmalääkkeitä, kuten inhalaattori, jossa on sellainen lapsille suunnattu putkimainen maski. Lapsihan osaa hengittää 10 sekuntia sen kautta ihan tuosta noin vaan... NOT. Eli ensimmäiset päivät menevät varmaan siinä että E oppii käyttämään tuota laitetta. Lisäksi pehmeään, viileään ruokaan sekoitettavia pieniä rakeita iltaisin. Näitä molempia ainakin kahden viikon kuuri.

Onneksi pienen vointi on kuitenkin jo parempi, vaikkei tuo inhalaattorin käyttö vielä onnistukaan. Kun menin eilen töistä kotiin, oli pieni iloisesti vastassa ja jaksoi leikkiä ihan normisti, vaikka lämpöä oli edelleen reilut 37. Suuri parannus maanantai-iltaan siis. Nyt vaan kun opitaan lääkkeidenotto, niin saadaan pikkuinen toivottavasti terveeksi.

Tai pikkuinen ja pikkuinen... Tänään aamulla oli pojilla vuorossa 2vee-neuvolareissu, jossa pientä itkua oli aiheuttanut vaatteiden riisuminen ja alastomana oleminen. Pieni ei olisi tätä halunnut tehdä. Eikä mennä selälleen mitattavaksi (en kyllä ymmärrä miksi 2v pitää vielä mitata selällään vauvamittarissa). Elmeri painoi vähän vajaan 14 kiloa ja oli n. 88 cm pitkä. Pieni on siis jo kuitenkin aika iso. Kehittyy normaalisti, ja neuvolantäti oli ollut yllättänyt kun Elmeri oli lopulta voittanut ujoutensa ja alkanut jutella ihan pitkiä lauseita.

* * * *

Sairastuvan lisäksi koti on taas hyrskyn myrskyn. Viikolla yksi saapuu yksi rekallinen kaapistoja keittiöön, kodinhoitohuoneeseen ja eteiseen. Ja niiden alta pitäisi tietysti saada vanhat raivattua tieltä pois. Mukavaa näin joulun alla. Siksi menemmekin vanhemmilleni aatoksi. Tämän kaiken jaksaa kun sulkee silmät ja miettii miltä näyttääkään, uusi, ihana ja valkoinen keittiö! Niin ja pyykkihuollon siirto olohuoneen nurkasta, sinne minne se kuuluukin eli kodinhoitohuoneeseen. Ja loputtomat takkikasaukset ja hukassa olevat pipot ja tumput löytävät taas oikea paikkansa eteisestä! Ah autuutta, ja siistiä kotia.... sitten joskus tammikuussa =)

Köhköh

2011-12-11T21:49:00.001+02:00

Synttärijuhlista lisää myöhemmin, kunhan saadaan muutamat kuvat ladattua koneelle.

Nyt meillä jälleen sairastellaan. Pienimies alkoi viime yönä yskiä, oikein tylsää kuivaa köhinää. Samankaltaista kuin edellisellä kerralla, jolloin se todettiin laryngiitiksi, mutta nyt tuo yskä on kyllä täysin riippumaton vuorokauden ajasta. Aamulla Elmeri oli yskää lukuunottamatta suht pirteä ja lähdettiin käymään Hämeenlinnassa katsomassa Wetterin korttelijoulun tarjontaa (ei löydetty mitään kivaa). Kun tultiin kotiin, totesin pienen olevan aikasta lämpöinen. Noh, ei kuumetta mutta lämpöä reilut 37. Viikko alkaa siis kotoilulla, ja tällä kertaa isi on luvannut jäädä kotiin, mikäli siihen on ti-ke-to vielä tarvetta.

Jälkikommentti: Tämä on muuten meidän blogin 100. teksti, saavutus sekin ;)

Kaksivuotias

2011-12-02T15:05:00.001+02:00

Niin se aika vaan vierähtää, pienimies täyttää tänään jo kokonaiset kaksi vuotta!

Hurjasti onnea pienelle rakkaalle vilpertille!!

Tässä pienimies ihastelee aamulla lahjaksi saamaansa Autot 2 -elokuvan dublolego pakettiaan.

Sankari poistuikin sitten iltapäivällä kotoa, mummin ja ukin luokse ainakin huomiseen. Äiti ja isi saavat rauhassa järjestellä paikkoja sunnuntain juhlia varten. "Paljon vieraita tulee", kertoo Elmeri.

Koulutuksista

2011-11-30T22:32:00.001+02:00

Meidän piti Nupun kanssa päästä Helmisen Hannan oppiin viime viikonvaihteessa, olin sitä koko syksyn odottanut niiiiiiiiiiiin paljon, mutta harmikseni Hanna oli terveydellisistä syistä estynyt. Noh, nyt odotamme uutta, alkavaa vuotta, ja maaliskuisia Enqvistin Christan koulutuksia. Kummanhan veisi, on suuri kysymys.... Justus the kakkiainen sai kesällä tosi hyviä vinkkejä, mutta epäilemättä erään nartunkin nenästä voisi muutaman herneen kaivaa....

Paikkamakuusta

2011-11-30T22:12:00.001+02:00

Koirien tokotreeneistä voisi purkaa yhtä asiaa: paikkamakuuta. Ikuisuus ongelmaa...

Nupun kanssahan on käyty perjantai-iltaisin viettämässä laatuaikaa hallilla treenikavereiden kera. Paikkamakuukin saatiin yllättävän pienellä treenillä ALO-kuntoon, ja pystyin käymään välillä piilossakin, ja olemaan siellä ihan jopa minuutin verran tms. Oli mulle tosi iloinen yllätys, ja suunnittelin jo kisoja alkuvuoteen, koska muuten AVO on suht hyvin pulkassa. Paikkamakuun kanssahan me tehtiin keväällä hirveästi töitä, se on ollut Nupulle tosi vaikea, mutta nyt tuntui että jes, meillä on tässä keskinäinen luottamus toisiimme.

Kolmisen viikkoa sitten treeneissä saatiin mieshäiriötä treenikaverin toisesta puoliskosta (miehiä kun meillä on treeneissä ihan liian vähän), mutta myös muuta häiriötä aiheutettiin. Haukoteltiin ja vihelleltiin. Meidän treenihallissa kaikuu, ja Nuppu syöksähti makuurivistä tällaisen tehostetun, kovaäänisen haukotuksen jälkeen ihan selkeällä vahtihaukulla eteenpäin. Hippasen aattelin että jaahas, mitäs tämä on, ja vein takaisin riviin. Teki toistamiseen saman. Voi .... Jäin sitten ihan viereen, ja palkkasin jotta pysyi. Tehtiin muistaakseni vielä itseksemme lyhyt makuu, eikä siinä ollut ongelmaa. Mutta siis selkeästi reagoi siihen haukotukseen, joka ilmeisemmin tehostui vielä isossa autiossa hallissa.

Seuraavalla viikolla paikkamakuissa kohdattiin taas ongelma. Ilmeisesti haukotusepisodi oli jäänyt mieleen, tällä kertaa samassa kohtaa oli vain jonkun takki, ei sen enempää häiriönä tai mitään, mutta Nupulle se riitti. Makuun heti alussa alettiin murista. Takista piti äitiä varoittaa, ja sitä piti varovasti lähestyä.

Eli meillä on paikkamakuu ongelma. Jälleen. Kerran. Ketuttaa.

Nuppuhan on pehmeä, ja luonnetestin jälkeen olen huomannut että reagoi selkeästi herkemmin, varsinkin yksin ollessaan, kaikenlaisiin ääniin ja liikkeisiin (pimeässä). Lisäksi todettakoon, että Nuppu on laumakoira, tukeutuu paljon Justukseen, on sen seurassa paljon varmempi. Ja kun "isoveli" on poissa, on Nuppukin herkempi. Ihan kaikkeen.

Tällaista en kuitenkaan osannut odottaa. Juuri kun kaikki alkoi taas olla kasassa... Noh, tätä on koiraharrastus, koitan itselleni psyykata, jotta saisin mietittyä miten jatketaan. Onnekseni, treenikaverit ovat asiaa miettineet myös, ja ovat luvanneet auttaa. Kiitos siitä!

Tiedossa siis back to basics, simppeliä helppoa vierellä makaamista, ehkä jopa Justuksen kera, kuten Riikka ehdotti. Paljon palkkaa, loppuun jotain tosi kivaa. Mutta että voi sylettää, silti.

Pikakatsaus

2011-11-15T21:13:00.001+02:00

Muka kiire. Aika on oikeastaan mennyt pientämiestä parannellessa, ollaan oltu kipeänä - terveenä - kipeänä - terveenä. Nyt on menossa "parannutaan"-vaihe: viikonloppuna pieneltä oli ensimmäistä kertaa elämässään veto aivan pois, kun iski 38 asteen kuume. Sitä edelsi jo edellisellä viikolla saatu diagnoosi korvatulehduksesta ja laryngniitistä. Heti kun korvatulehduksen antibiootti loppuivat (laryngniittiin saatiin muutaman pillerin kortisonikuuri), alkoi uusi yskä, jota sitten seurasi tuo kuume. Noh, nyt otellaan taas tuttuun tapaan Nasonex-suihkeita nenään, ja koitetaan parantua. Kuukauden päästä uudestaan korvatsekkaukseen. Puh, riittäisi jo tämä sairastelu, kaksi kuukautta jo mennyt.

Täällä kotona on uusi katto. Se on hieno, valkoinen ja valoisa. Täytyy yrittää kuvata jossain vaiheessa. Valaisimia pitäisi hankkia, mutta ennen kuin hyviä löytyy, tyydytään väliaikaisratakaisuihin. Katsotaan miten pysyviä niistä tuleekaan, heh...

Eteiseen on tulossa uudet kaapistot (isimiehen isänpäivälahja), samoin kodinhoitohuoneeseen (mun synttärilahja). Tilaus niistä lähtee lähiviikkoina. Samaan syssyyn otetaan varmaan keittiökin (tämä on sitten varmaan koko perheen joululahja...). Eli remontille ei näy loppua. Tai itseasiassa, noiden jälkeen se loppusuora alkaisikin häämöttää. Mutta ehkä hengähdetään hieman, ennen kuin käydään kahden jäljellä olevan makuuhuoneen kimppuun.

Koirat treenaa tuttuun tapaan, silloin kun ehditään. Nuppu pitäisi saada alkuvuoteen AVO-kuntoon, mutta katsotaan. Alkaa kyllä olla jo ihan mallillaan, kaukot ja noudon luovutus vielä hieman tökkivät. Justus, noh, katsotaan jaksaako sen kanssa tahkota tokoa, vai jatketaan taas rallytokon kimpussa. Oma motivaatio hieman hukassa, vaikka treenataankin. Lähinnä ylempien liikkeitä, kun osaa jo AVOn liikeet, mutta kisat vaan ei taida olla meidän juttu.

Töissä on kiire. Tiimissä on nyt kaksi ihmistä vähemmän kuin syksyllä töihin mennessäni, alkuvuodesta lähtee äitiyslomalla vielä yksi. Ketään ei palkata tilalle, mutta työt eivät luonnollisesti vähene, ainakaan toistaiseksi.. Järjestelyjä toki tehdään, mutta se vielä oman aikansa. Noh, elämä on, ja työt on vaan töitä =)

Tassupotilas fyssarilla

2011-10-26T12:22:00.000+03:00

Taisi taannoin jäädä raportoimatta että Nuppu teloi tassunsa parisen viikkoa sitten. (Samaisena päivänä ell-asemalta soitettiin ja peruttiin Nupun fyssari siltä viikolta. Nuppu ilmeisesti päätteli että kun kerran oli sovittu että ell-asemalle ollaan menossa, niin sinne myös mennään, tavalla tai toisella...)

Oltiin treenikaverin labbiksen kanssa metsälenkillä ja eräästä puskasta tullessaan Nuppu ravisteli molempia etutassujaan. Mahan alla oli roskia, ja ne poistettuani ravistelu loppui. Kotona Nuppu oli kuitenkin tosi levoton, läähätti, kirmaili paikasta toiseen ja käytyään makaamaan nousi hetken päästä ylös. Tassuissa ei näkynyt pikatarkastelulla mitään. Hetken päästä huomasin Nupun kaluavan oikeaa etutassuaan. Näppäränä tyttönä oli ihan kolikon kokoisen palan nirhinyt irti anturasta. Kävin tassun sitten kunnolla hyvässä valossa läpi ja huomasin että kalutussa kohdassa oli musta piste, mitä painellessa Nuppuun sattui kovasti, eli siellä oli piikki. Emme sitä kuitenkaan kotona saaneet isännän kanssa pois. Tassu pakettiin ja odottamaan seuraavaa päivää.

Seuraavana päivänä eläinlääkäri otti anturasta - onneksi - pelkällä paikallispuudutuksella ja pinseteillä 1,5 mm pitkän piikin ja pienen hiekan jyvän pois. Pieni mutta sopivassa kohtaa kivulias. Kotihoidoksi saatiin pari viikkoa lepoa ja kipulääkettä. Ja tassupaketointia emännälle...

Nyt tassu on jo parantunut, ja uskalletaan lenkkeillä ilman tassusuojaa. Viime viikolla käytiin jo hallillakin treenamassa ihan hippasen. Kontaktia, seuraamista ja kaukoja. Kontakti ja seuruu pätkät ihan huippuhyviä, mutta kaukoissa emäntä hyppii kriteereissään liikaa ja vaatii liian paljon, varsinkin ihan uudessa ympäristössä. Eli emäntä katsoo peiliin ja tarkistaa toimintatapansa. Tämän takia käydään kriittisten silmien alla ryhmätreeneissä, kiitos treenikamut!!

Fyssari aika siirtyi peruutuksen yhteydessä tälle päivälle. Vasen puoli käsiteltiin ensin ja Tamara totesi sen olevan oikein hyvässä kuosissa. Pientä jumitusta jossain, mutta ei niin paha kuin edellisellä kerralla. Eikä näyttänyt siltä että tassukipeys olisi vaikuttanut (yleensähän siis vaikuttaa vastakkaiselle puolelle). Mutta oikea puoli olikin sitten tosi herkkä ja jumissa. Ilmeisesti Nuppu oli jännittänyt oikeaa, kipeää jalkaansa kuitenkaan ontumatta, ja tuo jännitys jatkui sitten ihan lannerankaan saakka. Noh, nyt on käsitelty ja on parempi. Varmaan käydään taas hierojallakin lähiaikoina, joulukuussa seuraavan kerran fyssarille.

Heppailua

2011-10-23T11:07:00.000+03:00

Jos vain olisi aikaa, niin mä ratsaisin. Olisin aina ratsastanut. Aina silloin tällöin on tullut kaveriporukalla käytyä fiilistelemässä, mutta pitkäaikaisemmalle harrastukselle vaan ei koskaan löydy kalenterista tilaa. Siksi kiljahdin ilosta, kun työkaveri muutama viikko sitten järkkäsi meidät raskaan työpäivän päätteeksi tunnille. Vähän jänskätti miten sitä yli viiden vuoden tauon jälkeen pysyykään selässä. Mutta en tippunut, ravasin, osasin vielä keventääkin ja jopa laukkasin (se tosin avustajan kerta). Ihan vaan "vähän" alkoi poltella, josko sitä ensi vuonna saisi raivattua itselleen ihan omaa aikaa näiden ihastuttavien eläinten parissa.

Minä ja Hali-poni.

Houh, voi ei, mitä nyt pitää tehdä. En mä osaa ravata...

Väsynyt, mutta super onnelllinen <3

Oli fyysisesti kyllä aika rankkaa, sen huomaa kuvissa olemuksestakin, hihii. Ja seuraavana päivänä kroppa muistutti lihaksista, joiden olemassaolon olin jo unohtanut...

Aamusattumus

2011-10-20T08:41:00.003+03:00

Pakko jakaa heti aamusta: Elmeri opettelee siis pottailemaan. En ole jaksanut stressata asian kanssa, edetään sen mukaan miten pienimies kykenee. Jos ei halua niin ei pakoteta, mutta nätisti ohjataan siihen suuntaan. Tänä aamuna kun vaihdettiin aamuvaippaa, Elmeri kertoi ettei Onni-uninalle ole vielä pissannut. Sanoin ettei sieltä pissaa tulekaan, ettei Onnin tarvitse pissata. Sitten syttyi lamppu päässä, ja sanoin: Mutta Onni voi kyllä mennä potalle pissalle. Niin pieni sitten kiikutti samantien Onnin pottailemaan ja lähti huitelemaan jonnekin. Hetken päästä tuli huoneestaan kirjan kanssa, meni Onnin eteen istumaan, näytti asioita kirjan sivuilta ja kyseli Onnilta: Mikäs tässä on? Mikäs tuo on?

Hih, niin se pieni vaan matkii kaiken =)

Miun karvaiset murut

2011-10-18T22:01:00.000+03:00

Kerrankin sain aikaiseksi kaivaa kameran ja ottaa koirista kuvia. Tosin niin hetken mielijohteesta, että tokihan pienin heräsi kesken kaiken päiväunilta. No, tulipahan jotain.

Justus, the hiiviö riiviö

Nuppu, the ultimate söpönen

Haravointia

2011-10-17T21:57:00.000+03:00

Eräänä syksyisenä päivänä haravoimme pienen miehen kanssa, ja lehdet vietiin toki lehtikompostiin kottikärrykyydillä. Pitihän siitä muutama kuva saada <3 Isimies tuli avuksi ja varmisteli ettei kärryt kaadu, pienellä oli niin kivaa poseeratessa.

Välillä piti käydä leikkimässä autoleikkejä, äidin pihahommat oli niin tylsiä.

kipeänä, vol 3.

2011-10-17T14:10:00.000+03:00

Kun enterorokko häädettiin, otettiin vastaan flunssa. Ah ihanuutta. Pienimies alkoi to-pe välisenä yönä yskiä, ja perjantaina päiväkodista jo soitettiin että lämpöä on eikä oikein syö. (Ilmeiseti monilla samassa ryhmässä olevalla on enteron jälkeen tullut kuumeflunssa.) Ja sen lämpöilyn kanssa onkin sitten mennyt koko viikonloppu. Pienellä vuotaa nenä, yskittää ja on muutenkin kurjaa. Ajoittain tulee kauhea energiapiikki mikä ilmeisesti pitää purkaa, jotta jaksaa taas sairastaa. Onneksi unet eivät kovasti ole häiriintyneet.

Sinänsä mukavaa oli huomata että meidän otsakuumemittari ei mittaa Elmerin otsasta lämpöä oikein. Mulla se toimii, mutta heti kun Elmeri kuumeilee, näyttää mittari että pienellä on alilämpöä, vaikka todellisuudessa kuume on nousussa. Montakohan kertaa sitä on tullut luotettua siihen ettei pienellä mitään kuumetta ole, vaikka todellisuudessa onkin. Noh, perinteinen kainalomittari on otettu käyttöön, sylitysten mittaillaan ja ootellaan millon se piippaa. Vanhassa vara parempi.

loman jälkeen sairaslomaa

2011-10-07T22:10:00.000+03:00

Päivä ehdittiin loman jälkeen olla töissä/päiväkodissa ja jäätiin taas kotiin. Pienimies sairastui enterorokkoon, jota on ollut vesirokon ohella paljon liikenteessä. Loppuviikko menikin sitten kotosalla hoitaen potilasta. Tai no, jos ei rakkuloita olisi, ei ehkä kipeäksi sanoisi. Virtaa on lähes samaan tapaan kun normaalisti, vähän on väsyneempi ja tahtoo unille herkemmin. Nukahtaminen ei ole kyllä ollut helpompaa... Suun rakkulat vaivaavat eniten, pieni reppana osoittaa välillä suuta ja sanoo "pipee". Isimiehen kanssa toivomme että me pysyisimme terveinä, aikuisille tauti on huomattavasti viheliäisempi. Kaverit ovat pelotelleet korkealla kuumeella, suun, jalkojen ja käsien rakkuloilla jnejne...

Lomalistan tsekkaus:
Listoissa on se paha puoli, että kun asiat on kirjoittanut ylös, toteaa kuinka paljon pitäisikään saada tehtyä, ja niin lyhyessä ajassa. Viime viikko kului osin vielä flunssan paranteluun, enkä viitsinyt alkuviikosta rehkiä ja huhkia, jotta joskus tulisi terveeksikin. Lista jäi siis puolivalmiiksi...

[ ] Yrttien pakastus/kuivatus
[x] Sienien säilöntää
[/] Siivousta (olkoon puoliksi tehty, koska lattioita en pessyt)
[ ] Matot lattialle (onneksi en pessyt lattioita -> en laittanut mattoja, koska katto revittiin alas)
[/] Mankelointia (sekin puolikas, koska pitkään kertyntyttä kasaa on vielä jäljellä)
[x] Pyykkäystä
[/] Ikkunoiden pesu (ulkoa jäi vähän kesken...)
[x] Verhojen pesu ja vaihto
[x] Elmerille uudet verhot
[/] Perennojen ja muiden istutusta (muutama odottaa vielä...)
[x] Sisäkukat ulkoa sisälle, niiden huolto
[x] koiraseuran talkootyöt
[ ] pakastimen järjestely

sisäkaton vaihto alkakoon

2011-10-02T14:17:00.001+03:00

Tältä se näytti, ja vielä osin näyttää.

Tällaista sieltä paljastuu...

...kun lattialle ilmestyy kasa vanhaa paneelia.

Mitä laitetaan tilalle, olkoon vielä salaisuus (kasa on kyllä jo työneessa odottamassa).

Uusi sänky

2011-09-30T20:48:00.008+03:00

1v 9kk vanha pienimies pääsi vihdoin eroon pinnasängystä, kun uusi sänky saatiin viimein pienen huoneeseen. Siitä on noin kuukausi, nythän ikää on jo 1v10kk. Oli sänkyä odotettukin, sillä se oli viettänyt aikaa autotallissa, pihalla katoksessa sekä sisällä useassa eri huoneessa. Isi ja äiti odotettivat taas sitä hetkeä kun oli aikaa ja viitseliäisyyttä hioa, kitata ja maalata. Pienimies oli sängystä kovin tohkeissaan, kun oli sitä pitkään katsellut, eikä vaihdoin näin olleen teettänyt suurta ongelmaa.


Tällainen sänky oli ennen ehostusta.

Tällainen siitä sitten tuli.

Maalit, joilla sänky maalattiin, ovat samaa sävyä kuin Elmerin huoneen seinillä. Seinät on maalattu totuttuun tapaan himmeällä, sänky taasen kiiltävällä kalustemaalilla.

Taustalla näkyy aavistuksen tällä viikolla työn alla olleet uudet verhot. Kangas on Ikean Annamoa, jota on tarjolla useita eri kuoseja. Mukavan jäykkä kangas, jonka jäljelle jäävästä palasesta teen vielä muutamaan lattiatyynyyn uudet päälliset

Hammashuoltoja

2011-09-29T11:17:00.000+03:00

Perheemme karvaiset pääsevät syksyn ja talven aikana kukin hammashuoltoon. Rumban aloitti Nuppu, joka kävi viime viikolla hammaskivenpoistossa. Purukalusto todettiin muutoin kaikin puolin terveeksi ja nyt Nekkulin suuta koristavat puhtaan valkoiset hampaat.

Taavi-kissa kävi eilen vastaavassa operaatiossa. Hampaat ovat nyt kauniin puhtoiset, mutta yhdessä hampaassa todettiin murtuma ja kolmessa hampaassa kotikissoilla ilmeisesti suhteellisen yleinen resorptioleesio. Neljä hammasta joudutaan siis poistamaan... Voi harmitus!

Nuppu oli kovin huolissaan eläinlääkäristä kotiutuneen Taavi-kamun tilasta.
Pitkään vahti koppaa ja piippasi vieressä, kun Taavi ei heti mönkinytkään kopasta ulos. Liikkis <3

Justus pääsee asioimaan Anidentilla kunhan pakkaset tulevat. Justukseltahan lähti alle vuoden ikäisenä alakulmureista kiilteet. Muutenkin alaetuhampaat ovat suht huonot, niistä on yksi poistettu. Alakulmurit saivat päälleen muovipaikat, jotka on kertaalleen jo uusittu, mutta näyttävät taas siltä että vaatisivat uudet tilalle. Ja toivottavasti samalla voidaan hoitaa muutkin hammasvaivat, mikäli niitä löytyy. Ja lisäksi olen ajatellut että Justukselle tehtäisiin vihdoin se kastraatio, samoilla nukutuksilla.

Lompakko kiittää keveydellään tämän rumban jälkeen, mutta hoidettavahan nuo on. Toivottavasti tämä yksi kierros riittää tämän kolmikon kanssa. Itseasiassa pitäisi perehtyä koirien hampaiden harjaukseen, mutta jos sen aloittaa pitäisi siihen myös sitoutua täysillä. Eläinlääkärissä minua nimittäin valistettiin että joka päivä suoritetty hampaiden harjaus vähentää hammaskiven muodostamista koirilla 80 %. Joka toinen päivä enää vain 40 %, harvemmin tehtynä ei ollut enää mitään merkitystä. (Toivottavasti nuo prosentit menivät noin, en ole ihan varma....)

Pitäisi varmaan itsellakin varata hammaslääkärintarkistus, hetkeen en ole ollutkaan...

sieniä

2011-09-28T13:24:00.000+03:00

Viikonloppuna tehtiin reissu maalle mummulaan, ja vein koirat metsään lenkille. Pihasta lähtiessä keksin ottaa mukaan ämpärin, jos vaikka (eli kun) sattuisi sieniä silmiin niin ei tarvitsisi jättää niitä sinne metsään. Noh, ihan vahingossa tuli tunnissa kerättyä koko ämpäri täyteen suppilovahveroita.

Koirat saivat riekkua vapaana ja pitää huolen että äippä pysyy näköpiirissä. Piilouduinkin sellaiseen poteroon, ja koirat juoksivat kaikilta sivuilta ohi ja kerran jopa pomppasivat ylikin, ennen kuin äkkäsivät missä oikein piileskelin.

Pari litraa sienistä jätin äidilleni, lopuille tehtiin näin:

Suurimman osan laitoin saunanlauteille kuivumaan.

Vajaasta litrasta tein koe-erän Ravintola Teatterin suppilovahverohilloketta.

Työn alla: verhot

2011-09-27T12:07:00.000+03:00

Pienenmiehen huoneeseen ostettiin jo keväällä (vai oliko se talvella...) kangas, josta piti tehdä verhot. Tekemistä ja valmistumista on piinannut lainattujen ompelukoneiden (niin, omaa ei ole) toimimisongelmat, sekä se iänikuinen "milloin minulla olisi aikaa" -kysymys. Noh, nyt ne ovat viimeisiä ompeluita vaille valmiit, kiitos anopin ompelukoneen. HURRAA!

lomalistaa

2011-09-26T14:28:00.000+03:00

Olen listaihminen. Millään ei kaikki asiat pysy mielessä, joten ne pitää kirjoittaa ylös. Kauppalista, työnalla-lista, muista-lista, ota mukaan -lista, treenaa näitä -lista... Lomalle pitää tehdä oma lista, johon kokoaa, mitä silloin täytyisi saada aikaan, missä käydä, ketä tavata, mitä siivota, mitä korjata jne. Kesäloman lukuisia eri listoja luin aamulla (laittaessani niitä takkasytyiksi), ja totesin, että puolet tavoitteista oli jäänyt saavuttamatta. Näitä ainakin puuhattiin:
- pihahommat - tehty, ainakin ne isoimmat mitkä pitikin tänä vuonna tehdä
- remonttihommat - aina joku asia kesken
- Korkeasaari - ei käyty
- Puuhamaa - joo!
- mökkeily - käytiin, mutta koskaan siellä ei ehdi olemaan tarpeeksi
- ikkunoiden pesu - noup

Olihan siinä listalla kaikkea muutakin, mutta ei enää muista.
Ja nyt kun on ns. syyslomalla tämän viikon, niin piti tottakai tehdä uusi lista. Tämä lista on kyllä ihan täysin kotityöpainotteinen, sillä kaikki hommat on jotenkin kasaantuneet. Katsotaan ensi viikolla, kuinka monta asiaa saa tehtyä viikossa....

kop kop, onko ketään kotona???

2011-09-24T20:45:00.000+03:00

Hiljaista on, mutta taustalla tapahtuu kaikenlaista. Tietokone on saanut kotona olla suhteellisen rauhassa, töissä kun tuijottaa ruutua kahdeksan tuntia, niin kotona tekee mieli tehdän jotain muuta.

Aika se vaan rientää. Kohta on jo lokakuu. Kesä muuttui syksyksi lähes yhdessä yössä, ja kohta aletaan kaiketi odottaa talvea ja niin - joulua tietenkin! Tosin talvi ja joulu saisivat odottaa vielä hetken, kun muutamia syksyn hommia on vielä ihan kesken; eräskin pensas ja perenna odottavat pääsyään multamaahan väliaikaisista säilytysolosuhteista...

Töissä on ollut heti alkajaisiksi aikas kiirettä, juuri tällä viikolla sain kaksi isoa projektia omalta osaltani loppuun. Sitä seuraavat odottavat jo pöydällä, mutta ne saavat odottaa lokakuulle. Sähköposti kun toi iloisia uutisia palkkahallinnosta: vanhoja lomia pitäisi pitää ennen kuunvaihdetta. Kukapa lomasta kieltäytyisi, siksi puuhastelen ensi viikolla täällä kotikentällä.

Pienimies on sopeutunut päiväkotielämään hienosti. Aamulla on reippaana lähdössä, jääkin nykyään jo ihan suht ongelmitta eikä enää kysele isiä ja äitiä niin paljon kuin aikaisemmin. Kavereitakin pienellä miehellä jo on, tänään on monta kertaa puhuttu Miskasta ja Pipsusta. Heitä taitaa olla ikävä, kun tällä viikolla ollaan oltu kotosalla tämän syksyn ensimmäisen flunssan takia.

Koira-parat ovat olleet viimeisten kisojen jälkeen vähän paitsiossa, treenien kannalta siis. Omat työt, isimiehen työmatkat ja muut menot ovat verottaneet omaa keskittymistä treenien suunnitteluun eikä oikein mitään ole tehty. Tällä viikolla piti aktivoitua, suunnitelmissa oli ottaa työn alle kolmen kopla: perusnouto, kaukot ja tunnari. Mutta flunssa tuli ja sotki ajatukset. Huomenna jos ja kun jaksetaan lähteä maalle, niin tehdään kyllä jotain jännää, josko yllättäisi koirat vaikka esineruudulla tms.

Päiväkotitaidetta

2011-09-02T21:59:00.001+03:00

Kotiin saapui ensimmäinen päiväkodissa tehty taideteos. Se päätyy kehyksiin seinälle, on sen verran hieno =)

Puuhamaassa

2011-09-02T21:57:00.001+03:00

Kesältä on paljon kuvia, joita voisi syksyn aikana muistellen julkaista. Aloitetaan vaikka kesän lopusta, viimeisestä viikonlopusta ennen töiden alkua. Saatiin treenikaverilta liput Puuhamaahan ja vietettiin siellä aamupäivä. Juuri sen verran Pienimies jaksoi ennen päiväunia. Äidistä ja isästä puhumattakaan.

Liikennepuiston Puuha-Nalle.

Oikeaa nalleakin käytiin moikkaamassa, mutta siitä ei tullut kuvaa.

Pienimies kiipesi äidin sylissä Niagaraliukuun, ja tuli äidin työntelemänä alas.

Vauhtia sai nimittäin oikeasti työntää käsillä koko ajan... Se oli harmillista.

Puuhamaan junasta bongattiin kuvaa ottava isi.

Isin kanssa hetti-ajelulla.

Tässä vielä tykättiin trampoliinista, sekuntia myöhemmin ei.

Päivän paras hetki oli ehkä golfkärryajelu, se oli jännää!

Kaksi koetta, kaksi kolmosta

2011-08-29T13:06:00.001+03:00

Justuksen tokouran piti olla ohi, kun ei siitä kisaamisesta koskaan tullut mitään. Liikaa ääntä, jännitystä ja sähläämistä, koira ja ohjaaja ihan kuutamolla. Viime keväänä tapahtui kuitenkin jotain, rallytokossa löysin palkkaustavan, jolla koira hiljeni ja tekemisestä alkoi tulla jotain. Tehtiin yhdessä, Justus kuunteli ja teki mitä pyydettiin, molemmilla oli kivaa. Ja kas, joku sai päähänsä että kyllä me vielä tokotetaan.

Ja niin koitti elokuu ja kahdet kokeet. Viikko niiden välissä. Molemmissa piti mennä hyvin, mutta kummasti se pakka vähän leviää kisailmoittautumisen lähdettyä. Tai ainakin jokin leviää. Meillä se jokin oli paikkamakuu... Yhtäkkiä koira ei pysy, ei oikein mitään logiikkaa miksi. Pysymisessä ei ongelmaa kun sen sinne saa jäämään, mutta usein lähti heti jätössä perään. Syy saattoi olla mun käskysanoissa, joita tajusin ensimmäisen kokeen jälkeen olevan kaksi: maa ja maa-han. Lyhyempää versiota on käytetty yleensä jäävissä jne, joten se taisi sekoittaa pojan pään ja aiheuttaa peräänlähdöt. Sen eteen tehtiin sitten töitä, ja toivottiin että kisoissa on onni myötä. Noh, oli ja ei ollut =)

Kahdet kisat siis takana:
- omalla kentällä Janakkalassa su 21.8. tuomarin Hannele Pörsti sekä
- sisällä hallissa Riihimäellä su 28.8. tuomarina Timo Pussinen, samalla piirinmestaruuskisat (joukkueessa mukana).

Alla kootut selitykset videoiden kera. Videoilla on ensin Janakkalan (kuvaus Tea Sipilä) kisasuoritus ja heti perään Riksun (kuvaus Heidi Saarilahti) vastaava. Riihimäen kisassa huomasin jälkikäteen kameran linssin olevan likainen, siitä johtunee tosi samea kuva. Mutta koittakaa kestää, ajatus on tärkein....

Paikkamakuu
Janakkala 0 p / Riihimäki 0 p

Janakkalassa ei voinut edes puhua paikkamakuusta. Pääsin piiloon, kurkistin kopissa olevasta ikkunasta, ja huomasin Justuksen paikan olevan tyhjä. Käännyin kysyäkseni missä mun koira, ja kappas: miun musta otus on siinä vieressä!! Eli oli lähtenyt heti perään kun käveltiin kohti piiloa.

Riihimäellä äijäkoiranen taas kesti paikalla ihan hienosti, kun vain ensin sain hänet maahan... Justus bongasi juuri liikkeen alettua ovella jotain, katsoi sinne, eikä kuullut tai nähnyt mitään. Varmaan kuuden käskyn jälkeen totesin että ohjaanpa kuonosta katseen oikeaan suuntaan ja näytän maata samalla kun käsken, koska nollahan siitä liikkeestä oli jo tulossa. Viimeiseen perusasentoonkin tarvittiin kaksi käskyä. Voi elämä että harmitti.

Seuraaminen
Janakkala 8 p / Riihimäki 8,5 p

Justus painoi jalkaani vasten ihan älyttömästi molemmissa tai oikeastaan kaikissa seuraamispätkissä. Tuntui välillä että potkin koiraa jalan edestä pois...

Liikkeestä maahanmeno
Janakkala 9 p / Riihimäki 8 p

Hitaasti mutta varmasti se sinne uppoo, pitäisi luottaa mutta aina tulee kurkattua kun näyttää siltä että jää seisomaan.

Luoksetulo
Janakkala 5 p / Riihimäki 7 p

Janakkalassa suora läpijuoksu, mutta Riksun kisoja edeltävä ILTANA muistin lisätä seis-käskyyn o-kirjaimen (eli sei-so) ja käyttää takapalkkaa. Pysähtyi, hipsien kylläkin, mutta pysähtyi. Työvoitto!!

Liikkeestä seisominen
Janakkala 9 p / Riihimäki 7 p

Riksun kisoissa pysähtyi hipsien, tiesi treenikaveri kertoa. Sitä ei tuosta videosta mun mielestä näe.

Nouto
Janakkala 8 p / Riihimäki 8,5 p

Hahaa, se noutaa, ja tuo "sivulle". Christa koulutuksen työn tulossa, hurraa! Mutta tuota loppua pitää siis hinkata vielä.

Kauko-ohjaus
Janakkala 6 p / Riihimäki 7 p

Niin, tää oli se toinen mikä levisi ihan ekaa kisaa edeltävällä viikolla. Piti olla meidän bravuuri, mutta pah: nousee seisomaan?!?!

Estehyppy
Janakkala 10 p / Riihimäki 0 p

Janakkalan kisoissa meni nappiin, Riksussa meni taas vanhaan malliin: hyppää liian sivulle, istuu hitaasti, ei osaa tulla hypyn kautta (olisi pitänyt käyttää hyppy-käskyä?) takaisin sivulle.

Kokonaisvaikutus
Janakkala 8 p / Riihimäki 8 p
Tekee hyvin, mutta reagoi paljon kehän ulkopuoliseen häiriöön. Tämä näkyy mm. liikkeiden välissä (joutuu useasti käskemään sivulle tms.)

Yhteispisteet
Janakkala 129 p / Riihimäki 114 p

Jooh. Siis työvoittona voidaan nähdä jo pelkästään että tehtiin molemmissa kisoissa hiljainen, eheä suoritus. Ja se että Justus tekee töitä, eikä häslää enää ihan hirveästi. Mun kisajännitys näkyi varsinkin ekassa kokeessa, ja toisaalta pm-kisoissa taas tuomari oli aika säälimätön kaikista pienistä virheistä ja rokotti niistä järjestäen kaikkia. Ja niin sen pitää ollakin, tästä tuli itselle taas muistutus niistä kaikista pienistä maneereista, joista pitäisi päästä eroon.

Eli, viilattavaa on paljon, mutta se ykköstulos on kyllä enää niin pienestä kiinni että kyllä se tämän vuoden puolella jostain käydään hakemassa. Tavoitteet ja treenit kohdalleen, niin kyllä se siitä!

Pysäyttävää

2011-08-16T20:18:00.000+03:00

Aamulla lähdin töihin. Pihasta ajaessani muistin: Ai niin, eväät! Ajoin hetken matkaa, käännyin takaisin, ajoin pihaan, jätin auton käyntiin ja hain eväät. Lähdin uudestaan kohti työpaikkaa. Aikaa tähän meni joku muutamia minuutteja. Ajoin tuttua reittiä isolle tielle ja suuntasin tietä pohjoiseen.

Pääsin n. kilometrin päähän, kun näin että edessä on kuorma-auto ojassa, pari hlöautoa toisella penkalla pysähtyneenä. Kolari. Paikalla ei ollut vielä pelastushenkilökuntaa, eli onnettomuus oli ihan hetki sitten sattunut. Liikennettä ohjattiin muutaman henkilön voimin autojen ohi. Toinen ohjaajista vaikutti kuorma-auton kuskilta, hyvä, hänelle ei ole käynyt kuinkaan. Kaukaa kuitenkin näin toisen henkilöauton kohtalon: kuskin selkänojaan asti keula rytyssä. Ei tuolta elossa selvitä, ajattelin kun minut ohjattiin ajamaan ohi ja jatkamaan matkaa.

Muutaman kilometrin päässä tuli pelastuslaitoksen johtoauto vastaan, sitten paloauto. Sitten tajusin: niin, jos olisin lähtenyt silloin ensimmäisellä yrittämällä töihin, olisin saattanut olla tuossa juuri sillä hetkellä kun kolari tapahtui. Ja mitä silloin olisi käynyt?

Uutinen aiheesta.

Töissä

2011-08-12T20:51:00.000+03:00

Ensimmäinen työviikko takana, huh. Hieman jännitti työpaikalle meno melkein 2 vuoden tauon jälkeen. Olin toki käynyt välillä piipahtamassa Pienenmiehen kanssa ja nähnyt muutamia ihmisiä ihan työajan ulkopuolellakin. Aika nopeasti sitä kuitenkin pääsi ihan oikeisiin töihin käsiksi kun alkoi vaan puhua ja keskustella mitä talossa on tapahtunut. Työtehtävät ovat samoja mitä tein ennen äitiyslomaa, joten muistilokeroista alkoi nousta mieleen kaikenlaista :)

Parasta töihinpaluussa on se, että ennen kuin huomaakaan, alkaa jo viikonloppu! Olen töissä nimittäin vain 3 päivää viikossa, jotta saan vielä nauttia Elmerin kanssa kotona olostakin. Se on kuitenkin tärkeää kun hän on vielä meidän vauva, vaikkakin jo aika iso sellainen...

Tässä Pienimies on ensimmäisenä päivänä päiväkodin parkkipaikalla.

Uppu - oijoijoi - ikki !!!!

2011-08-07T13:40:00.000+03:00

Näin pienimies totesi käydessään isin kanssa eilen autotallissa. Isimies työstää kuplavolkkaria, ja kupla oli käännetty kyljelleen. Edellisenä päivänä Kupla oli vielä ollut ihan oikein päin, kun Elmeri oli tallissa käynyt. Nyt kun se oli käännetty toiseen asentoon, oli auto pienenmiehen silmissä mennyt rikki. Ja osasi tämän minullekin vielä kertoa kotiutuessani koirien kanssa lenkiltä, kun isi pyysi kertomaan mitä tallissa oli nähnyt: uppu - oijoijoi - ikki.

Suloinen pienimies, kaikenlaista tuollainen 1v 8kk jo tajuaa ja osaa kertoa. Ihanaa kun voimme kommunikoida keskenämme niin että molemmat melkein jo ymmärtävät toisiaan. Elmeri on kesän aikana, ja oikeastaan ihan viimeisten viikkojen aikana alkanut tarinoida ihan eri tavalla. Paljon tulee sanoja, kovasti niitä myös meidän puheestamme matkii. Välillä tulee tuollaisia muutaman sanan "lauseita", joilla hän kertoo jonkun asian. Mutta enemmän yksittäisiä sanoja, joita isi ja äiti sitten yrittävät ymmärtää tai saada selvää niiden merkityksestä.

Kirjaimet nimittäin menevät vielä hieman sekaisin... Koiramme Justus huovautui Utsuksi, josta voi välillä kuulla myös version Hutsu... Juusto on myös utsu. Lintu on ittu, joka ensimmäistä kertaa kuulostaa korvaani eräältä kirosanalta... Istu on itsu, pissa on ipsa jne. Ensimmäiset kirjaimet/konsonantit jäävät myös aika usein pois.

Osansa sanojen ja puheen muodostumiseen tuo varmasti se, että Elmeri aloitti viime viikolla päivähoidon. Kolmena päivänä viikossa hän käy päiväkodissa, 12:sta muun 1-3-vuotiaan kanssa temmeltämässä. Viime viikko oli harjoitusviikko, ensi viikolla ollaan sitten jo ihan tositoimissa, kun minäkin palaudun työelämään. Jännittäviä aikoja!!

Luonnetestivideo

2011-08-04T13:32:00.000+03:00

Video ja tekstiä lisätty edelliseen tekstiin.

Nuppu luonnetestissä

2011-07-16T21:36:00.016+03:00

Nuppu kävi luonnetestissä Janakkalassa Anne Jupin ja Bengt Söderholmin testattavana. Tulos oli hyväksytty, 112p, laukauskokematon.

Oikein oli Nuppumainen suoritus, tosin ääntä lähti enemmän kuin osasin odottaa ja oli ehkä hieman reagoivampi uhkaan kuin mitä ajattelin. Mutta kaipa se tuli siitä, kun Justus meillä yleensä nuo asiat hoitaa jos on tarve, ja nyt kun neiti Näpsä oli yksin niin löytyi sitä sanomista eri tavalla.

Alla lueteltuna osa-alueet ja Nupun pisteet. Laitoin myös selitykset niitä varten, joille luonnetestin termit eivät ole niin tuttuja. Video löytyy viimeisenä. Siitä puuttuvat pimeä huone, luoksepäästävyys ja taistelutahto.

Toimintakyky: Pieni -1

Toimintakykynä pidetään luonteen ominaisuutta, joka saa koiran ilman ulkopuolista pakotetta pitämään puolensa todellista tai kuviteltua vaaraa vastaan. Voidaan hyvin ajatella, että se, mitä pidetään toimintakykynä, on monen ominaisuuden yhdessä muodostama reaktio. Lähin vastaava inhimillinen vastine toimintakyvylle on rohkeus.
Toimintakyky on koiran kyky hallita tekojaan huolimatta siitä, että se on joutunut pelon valtaan. Toisin sanoen, koira pystyy pelostaan huolimatta toimimaan oikealla tavalla ja tarvittaessa voittamaan pelkonsa päästäkseen päämääräänsä. Koiran käsitys tilanteesta perustuu perimään ja kokemuksiin.

Toimintakykykoe uhan alla
Toimintakykykoe uhan alla suoritetaan ns. ”kelkkakokeena”. Tavallisesti käytetään ihmisen ylävartalon muotoista hahmoa, joka vedetään asteittain piilosta lähemmäksi koiraa.

Toimintakykykoe ilman uhkaa
Toimintakykykoe ilman uhkaa suoritetaan ns. ”pimeässä huoneessa”.
Erikoiskokeen aikana pimeässä huoneessa ovat vain tuomarit, koiranohjaaja ja koira. Siirryttäessä pimeään huoneeseen, toinen tuomareista ottaa koiran hallintaansa. Ohjaaja siirtyy huoneen ovelle, kutsuu koiraa ja siirtyy huoneeseen sulkien oven perässään. Ohjaajan paikka on huoneen perällä ja koiran kulkeman matkan huoneessa tulee olla vähintään 10 metriä. Huoneessa oleva tuomari antaa ohjaajalle toimintaohjeet. Toinen tuomari päästää koiran hetken kuluttua huoneeseen. Jos koira ei oma-aloitteisesti etene ja etsi ohjaajaa, sille annetaan apuja seuraavassa ohjeellisessa järjestyksessä: ohjaajan niiskautus, yskäisy, koiran nimen kuiskaaminen, koiran kutsuminen, koiran houkuttelu luokse, ohjaajan siirtäminen lähemmäksi koiraa, valaistuksen lisääminen.

Terävyys: Pieni ilman jäljelle jäävää hyöhhäyshakua +1

Terävyys on ominaisuus, joka saa koiran reagoimaan aggressiivisesti sen tuntiessa itsensä uhatuksi. Terävyysaste on kääntäen verrannollinen ärsytyskynnyksen korkeuteen. Mitä pienempi ärsyke tarvitaan herättämään aggression, sitä korkeampi on terävyysaste.

Erikoiskokeena on ns. ”seinäkoe”.
Ohjaaja poistuu koiran näköetäisyyden ulkopuolelle vaikuttamatta mitenkään koiraan. Toinen tuomareista on jo sitä ennen piiloutunut hyökätäkseen kohti koiraa. Hyökkäävä tuomari lähestyy koiraa uhkaavasti, liikkuen matalana. Hyökkäyksen loputtua tuomari muuttaa käytöstään täysin päinvastaiseksi eli ystävälliseksi ja sovittelevaksi. Tehdään selvä ero hyökkäyksen ja ystävällisyyden välille. Tarkkaillaan koiran palautumiskykyä. Ohjaaja kutsutaan paikalle ja seurataan koiran reaktioita.

Puolustushalu: Kohtuullinen, hillitty +3

Puolustushalulla tarkoitetaan koiran synnynnäistä taipumusta hyökkäyksen tai hyökkäysyrityksen avulla aktiivisesti puolustaa itseään, laumaansa (ohjaaja) tai reviiriään. Puolustushalu vaihtelee tilanteiden, ympäristön ja koiran mielialojen mukaan. Testissä tarkkaillaan koiran käyttäytymistä tilanteissa, joissa uhan aiheuttaa tuntematon henkilö tai koiran kuvittelema ärsyke.

Koe toteutetaan tuomarin hyökkäyksenä kohti koirakkoa.
Ohjaaja lähtee liikkeelle määrätyltä paikalta kävelemään kohti piiloutunutta tuomaria; koiran kiinnipitämistä korostetaan. Tuomari hyökkää piilosta ja ohjaaja pysähtyy. Hyökkäys suoritetaan kohti ohjaajaa ja toissijaisesti kohti koiraa. Hyökkäyksen loputtua tuomari muuttaa käyttäytymisensä ystävälliseksi, eli tehdään selvä ero hyökkäyksen ja ystävällisyyden välille. Mikäli mahdollista, tuomari ottaa koiran hallintaansa ja ohjaaja siirtyy takaisin lähtöpaikalle. Tuomari tekee tuttavuutta koiran kanssa, jonka jälkeen ohjaaja kutsuu koiraa ja koira päästetään ohjaajan luokse. Tarkkaillaan koiran palautumiskykyä.

Taistelutahto: Kohtuullinen +2

Taisteluhaluksi kutsutaan koiran synnynnäistä taipumusta nauttia taistelusta itsestään ilman, että se perustuisi aggressioon. Käytöstä voidaan kutsua tietynlaiseksi leikkihaluksi – leikiksi, jonka olennaisin osa on taistelu. Taisteluhalu on koiralle moottori, liikkeelle paneva voima.

Hermorakenne: Hieman rauhaton +1

Hermorakenteella tarkoitetaan koiran synnynnäistä heikko- tai vahvahermoisuutta sen joutuessa voimakkaisiin ja vaihteleviin sisäisiin jännitystiloihin. Hyvällä hermorakenteella tarkoitetaan kykyä hallita jännitystiloja ilman luonnotonta uupumusta, hysteriaa tai muita merkkejä sisäisen tasapainon järkkymisestä. Hermostuneisuuden oireita koiralla ovat mm. voimakas rauhattomuus, kehon värinä, kohonnut pulssi, joka ei johdu ruumiillisesta rasituksesta, lisääntynyt nieleskely, aiheettomat ja epätarkoituksenmukaiset liikkeet, turvan etsiminen (pyrkiminen ohjaajan luo), ripuli tai oksentelu.

Koiran hermorakennetta arvioidaan testin kaikissa osasuorituksissa.

Temperamentti: Erittäis vilkas +1

Temperamentilla tarkoitetaan käyttäytymisen vilkkautta, huomiokyvyn nopeutta (tarkkaavaisuutta) sekä kykyä sopeutua uusiin tilanteisiin ja ympäristöihin.

Koiralle aiheutetaan yllättävä takaapäin tuleva ääniärsyke. Koe toteutetaan siten, että ohjaaja kulkee koiransa kanssa merkittyä kävelylinjaa aivan äänilähteen vierestä jatkaen kulkuaan suoraan eteenpäin. Yllättäen takaapäin lasketaan rämisevä tynnyri sopivaa laskusiltaa myöten siten, että räminä alkaa koiran takaa ja lisääntyy lähestyessään koiraa (takaa-ajo).

Kovuus: Hieman pehmeä +1

Kovuudella tarkoitetaan koiran taipumusta muistaa tai olla muistamatta epämiellyttäviä kokemuksia.

Koe toteutetaan kahdessa melkein samanlaisessa jaksossa, joiden välille muodostuu lyhyt tauko. Ensimmäisen jakson aikana koiralle aiheutetaan psyykkinen epämiellyttävyys, pelästyminen. Toisessa jaksossa, se lyhyen ajan kuluttua tuodaan uudestaan samaan paikkaan, missä se pelästytettiin, ei aiheuteta minkäänlaista ärsykettä. Jos koira reagoi ärsykkeeseen voimakkaasti, on jaksojen väliaikaa pidennettävä.

Luoksepäästävyys: Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin +3

Luoksepäästävyydellä tarkoitetaan koiran suhtautumista vieraisiin henkilöihin.

Laukauspelottomuus: Laukauskokematon
Koiran laukauspelottomuus testataan ampumalla 9 mm paukkupanoksilla vähintään kaksi ja enintään viisi laukausta. Laukaukset ammutaan n. 20 – 50 metrin etäisyydeltä huomioiden ympäristöolosuhteet, kuten maaston kaikupohja. Laukauspelottomuus testataan aina testin viimeisenä osasuorituksena.

Pahoittelen videon huonoa laatua, pokkarin muistikortin tila oli rajallinen. Varsinkin alussa olemme vain musta kökkö, kun tapahtumat olivat kauempana, mutta loppukohden tulemme lähemmäs kameraa =)
Kiitokset kuvaajille, joita taisi olla useita....

RTK1 Furdie's Finlandia eli JUSTUS

2011-06-19T23:09:00.016+03:00

Noin se kai virallisesti ilmaistaisiin. Mun koirille ei noita titteleitä ole aiemmin siunaantunut, ja tämäkin vielä toistaiseksi epävirallisesta lajista.

Käytiin siis tänään oikein koko perheen voimin oman seuran rallytokokisoihin, ja äijäkoiranen teki hienon 94/100 pisteen radan. Super ylpeä olen Justuksen seuraamisesta, hetkeen ei ole ollut noin hieno!! Tuomarin arvostelulappusessakin luki että erinomaista työtä =) Tämä olikin meidän kolmas hyväksytty rata ALOssa, josta siis tuo RT1-diblomi ja siirto rallytokon AVO-luokkaan.

Nyt jätetään hetkeksi rallit vähemmälle ja keskitytään siihen oikeaan tokoon. Tähtäimessä olisi loppukesästä kisat AVOkkaassa, katsotaan saanko noudon ja kestävyyden sille tasolle, että uskaltaa ilmon laittaa menemään.... Olisipa erinomaista jos saisi molemmat koirat nostettua talvea vasten Voivottelemaan, hui, siinäpä huima ajatus!!!

Kuvaus: Jani Ruusunen

pitäisi päivittää, mutta on kesä

2011-06-09T21:56:00.000+03:00

Niin, kesä toi tullessaan kiireen ja kiiremmän. Pihatöitä tai paremminkin pihanparannusta / uudelleen rakentamista tehdään päivittäin, satoi tai paistoi, ja kun hyttysten kanssa ei jaksa enää kommunikoida, niin tullaan sisälle, tehdään hetki kotihommia ja painutaan pehkuihin. Jossain välissä treenataan ja lenkitetään karvaiset otukset. Ja leikitään Elmerin kanssa, tehdään ruokaa... Sitä peruspäivärutiinia kun ei pääse karkuun. Tietokoneella olen istunut viimeisen kolmen viikon aikana ehkä juuri sen kolme kertaa, eli kerran viikossa.

Kamera on täynnä kuvia Pienestä miehestä sekä pihahommista. Päässä olisi monta hauskaa tarinaa kerrottavana. Mutta niistä sitten kun on paremmin aikaa, nyt on taas muuta puuhaa tehtävänä.

Hauskaa kesää!!!

Patchcoat-päivät ja Helmisen Hannan tokokoulutus

2011-05-19T23:00:00.000+03:00

Viikonloppu vierähti Laukaalla Nupun kasvattajan järjestämillä Patchcoat-päivillä. Päivien teemana olivat agi ja toko, joista me Nupun kanssa luonnollisesti osallistuimme toko-osioon. Päiville osallistui 35 koiraa omistajineen, ihan kaikki eivät toki olleet tilkkuturkkeja, joukkoon mahtui muidenkin kasvattajien ausseja. Harvemmin sitä kuitenkaan näkee lähes kahdenkymmenen aussin/koiran telmivän metsässä ja pellolla sulassa sovussa...

Hyvän seuran lisäksi saimme nauttia hienosta koulutuksesta, me tokoilijat Helmisen Hannan opeista. Hurjan paljon opittiin kaikenlaista, ja muistiin tuli kirjattua lähes jokaisesta liikkeestä joitain uusia treenitapoja ja kikkoja. Nupun kanssa laitettiin kuntoon mua vaivanneita liikkeitä, tai niiden osia. Aika perusasioihin saadaan kiinnittää huomioita, mutta niin sen pitää mennäkin.

Nouto on ollut Nupulle aina kamalaa. Tai mä olen tehnyt siitä meille ongelman. Nyt keskitytäään osa-alueiden treenamiseen erikseen. 1) Kapulan pitoa sivulla. 2) Kapulan tuontia sivulle. 3) Vauhtinoudot. Vaihdetaan ohjatun kapulaan, siinä on isompi maavara, mukavampi siis nostaa.

Kyl mä osaan tätä pitää....!!

Kuva: W.Virolainen

Nuppu on tehnyt pikku-sievää seuraamista, mikä on mua häirinnyt jo jonkin aikaa. Seuraamis-prinsessa muutetaankin täpäkämmäksi, intensiivisemmäksi ja ryhdikkäämmäksi. Lyhyttä pätkää, kontaktiharjoitusta, vaihdellen lelu- ja namipalkkaa....

Pallooooo!

Kuva: V. Nieminen

Ruutua tehtiin kontaktialustalla, lähetys ensin läheltä, sitten kauempaa. Nopeat palkkaukset, tikanheitto-tyyliin.

Mä oon täällä keskellä jo, missä mun palkka?!?!

Niin, siis missä?!?!

Kuvat: S. Kouki

Tunnarissa koin suuren ahaa-elämyksen. Tunnari onkin aika helppo, kun sen opettaa oikein! Nuppu teki elämänsä ekaa kertaa tunnaria niin, että oma oli hämyjen seasta ja toi sen minkä pitikin, eli oman. Sairaan hienoa!!

Reissussa oli hurjan ihanaa, tämä olikin mun eka yksin tehty matka sitten Elmerin syntymän. Oli mukavaa nähdä kaikkia pitkästä aikaa, ja treenailla yhdessä. Kiitokset järjestämisestä Miimille ja Annelle, sekä matka- ja huoneseurasta Pirjolle Elsa-äiteen ja Mantan kera! Toivottavasti päästään ensikin vuonna!!

hiljainen äijä

2011-05-11T13:55:00.000+03:00

Käväistiin rallytokon ALO-luokan kisassa äitienpäivänä. Äijänen oli NIIIIN hieno, lopputulos 96/100p. Tämä oli siis meidän toinen hyväksytty tulos, yksi vielä siis uupuu luokkavaihdosta.

Video puhukoon puolestaan. Kiitokset Heidille kuvaamisesta!

PS. Edellisen, äänekkään suorituksen voi vertailun vuoksi katsoa täältä ;)

työvoitto, hurraa!!!

2011-05-07T19:30:00.001+03:00

Tänään siis tokoiltiin Nupun kanssa ALO-luokassa Lempäälässä, auringonpaahteisessa kevätsäässä, hiekkakentällä. Paikka oli muuten mukava, mutta kuhisi käärmeitä. AVOn, meitä edeltävän luokan aikana, kehän laidalta tapettiin ainakin kaksi käärmettä. Minä ja Nuppu melkein astuttiin yhden päälle. Lämmin ilma oli saanut sihisijät liikkeelle kivikkoisesta metsästä, jonka laidalla kenttä sijaitsi. Ei todellakaan lähdetty metsään lenkille.

Tuomarina oikein leppoisa, piippua luokkien välissä tuprutteleva Ilkka Stén.
Liikkurina oli meille hyvin tuttu seurakaveri Pirjo Koskela.

Pisterivi oli seuraava:

Luoksepäästävyys 10

Paikkamakuu 10
Nuppu oli ihan paras!!! Tämä kruunasi jo niin koko kokeen, Nuppu pysyi..... Makuutin Nuppua kehän laidalla varmaan 10 minuuttia yhteensä, ja jo odotellessamme liikkeen alkua, tuomarin vielä puhuessa Nuppu alkoi valua alaspäin ikäänkuin "tää on tää, alkais jo." Tänään oli kyllä tuuria matkassa, onneksi.

Seuraaminen kytkettynä 9
Seuraaminen vapaana 8,5
Molemmat seuraamiset oli vähän löysiä ja lepsuja. Vapaana jäi täyskäännöksessä katsomaan jotain ihmistä.

Maahanmeno 6
Jäi ensin seisomaan ja jouduin antamaan kaksoiskäskyn.

Luoksetulo 10
Seisominen 9
Estehyppy 9
Kokonaisvaikutus 9
Lopussa pisteitä lähti alku- ja loppuasentojen lisäkäskyistä, joita jouduin käyttämään. Nuppu alkoi mun mielestä vähän hiipua, vire ei oikein ollut lopussa enää parhaimmillaan. Jaksoi kyllä tehdä liikkeet hyvin, mutta muu oli vähän niin ja näin. Tämä vaikutti myös kokonaisvaikutelmaan, yhteistyötä on mutta alkuja ja loppuja pitää vielä hioa.

Pisteitä yhteensä 179, I-tulos, sijoitus 2/7.

HUR-RAA, me ei taideta enää ALOkkailla vaan siirrytään suoraan AVOon, sitten joskus! Nuppu oli kyllä niin hieno tyttö, että saa tänään vielä paljon herkkuloita, kunhan ensin jaksaa heräillä tuolta pöydän alta =)

kokeeseen valmistautumista

2011-05-07T12:27:00.001+03:00

Kokeeseen valmistautuminen alkoi kotona metsälenkillä, ja sen jälkeen Nupun puudeloinnilla... Neiti päätti metsässä hypätä karmaisevan näköiseen mutalammikkoon ja keräsi vielä puoli metsää mukaansa. Eli siis pesulle ja harjaukseen saksien kera. No ollaampa ainakin nättejä jos ei muuta. Tosin housut menivät taas aavistuksen liian lyhyiksi eikä tuo saksien jälkikään ole kauhean kaunista, mutta nyt ei ollut hermoja hienosäätää. Illalla sitten.

Nuppu ei kauheasti arvostanut tätä kuvaushetkeä, eikä kyllä pesuakaan....

sanomattakin selvää

2011-05-06T13:31:00.000+03:00

Sain tiistaina aamusta meilin, että Nupulle olisi lauantaisessa tokokokeessa peruutuspaikka. Iski pieni hulluus, sillä meidän paikkamakuu ei todellakaan ole vielä mitenkään varma, mutta halusin kuitenkin lähteä kokeilemaan muiden ongelmaliikkeiden eli jäävien muuttuneita kuvioita kisatilanteesssa. Eli otin paikan vastaan.

No olisihan se pitänyt arvata, viimeisen puolen vuoden kokemuksella, että joku tauti ehtii tulla ennen näitäkin kisoja, siis muutaman päivän aikana. Lähinnä jo naurattaa miten siinä aina voikin käydä näin. Nyt koko perheeseen iski oksennustauti. Onneksi selvittiin jokainen yhden yön oksennuksella, Elmeri oksensi onneksi vain kaksi kertaa ja nukkui yön rauhallisesti sen jälkeen loppuun asti. Vähän ollaan vielä nuuppaisia ja väsyneitä, mutta elämä alkaa jo voittaa. Josko tänään illalla jo uskaltaisi syödä jotain kunnon ruokaakin!

aussitreffit

2011-04-26T21:44:00.001+03:00

Awa, Fidu (the kevätpörriäinen), Nuppu, Justus, Manta (wannabe hoffi), Elsa sekä Hetta.

Paikalla oli myös Nalle, joka ehti lähteä ennen ryhmäkuvaa.

Justus ja Manta oli pakko laittaa vierekkäin. Kyllä ovat saman rodun edustajia =)

Äitiiiii, leiki mun kaa!!!

Älä ala mulle!

Saataisko jo namppaa?

Kukas sinä olet?

(tässä ryhmäkuvasta puuttunut Nalle.)

Yksin unille

2011-04-19T21:51:00.000+03:00

Elmeri aloitti muutama viikko sitten yksin nukahtamisen opettelun. Vielä ei kauhean pitkällä olla, mutta alkeet alkaa olla hallussa. Pienimies ei enää tarvitse koko ajan äitiä/isiä ihan liki silittelemään, vaan riittää että seisoo/istuu sängyn vieressä. Tarkoitus olisi askel kerrallaan odottaa yhä kauempana, että Elmeri nukahtaa. Tavoite on, että lopulta iltasatujen/-laulujen ja muiden puuhien jälkeen voisi lähteä kokonaan huoneesta pois ja Elmeri jäisi sinne yksinään pyörimään ja nukahtamaan.

Tosin, ikenistä pukkaa lisää hampaita, joten nukkumaanmeno on iltaisin vähän levotonta. Tästä syystä tänäänkin silittelin ja lauleskelin vähän pidempään, jotta pienellä olisi hyvä olla. Ja aika hyvin hän sitten kertoikin että kiitos, nyt riittää: käänsi kylkeä ja nukahti hetken päästä.

Tähän yksin nukahtamisen opetteluun päädyttin jo nyt siitä syystä, että kesällä Elmeri siirtyy isojen lasten sänkyyn, eli pois pinnasängystä. Ja tällöin viimeistään olisi tullut ajankohtaiseksi pysyä omassa sängyssä. Viime aikoina nukuttaminen meni kuitenkin ihan pelleilyksi, Emppu nousi istumaan ja kikattamaan miljuuna kertaa eikä meinannut millään nukahtaa. Totesin, että vähemmän on enemmän eli mitä vähemmän huomiota, sen paremmin rauhoittuu ja nukahtaa. Ja näinhän se meni. Huomattavasti helpommalla pääsee ja voi vaikka venytellä samalla =)

tokoilua koko kesä

2011-04-15T15:01:00.000+03:00

Päätin sitten vaan tokottaa koirien kanssa tämän kesän. Justus ei siis ainakaan näillä näkymin agilityesteille kesällä pääse. Talvihan me ollaan jo oltukin tauolla, mutta pitkään pohdin mitä kesän kanssa tehdään. Plussia ja miinuksia veivasin edestakaisin varmaan kaksi kuukautta, ja jonkinlainen päätös oli vaan tehtävä.

Aikaa eikä rahaakaan ole niin paljon kuin tarvittaisiin, ja toisaalta, tokokärpänen on purrut niiiiiiin pahasti että haluan keskittyä molempien kanssa ainoastaan siihen tänä kesänä. Katsotaan taas syksyllä sitten tilannetta uudestaa, ja voihan olla että kesän edetessä sitä jo alkaa kaipailla agilitya. Lajinahan se on aivan ihanaa, hurjasti siitä tykkään, mutta elämän realiteetit vaan menevät joskus edelle.

paikkamakuu pohdintaa

2011-04-14T23:05:00.000+03:00

Nuppiksen paikkamakuu, se suuri ongelma ja ärsytys. Ei pysy, nousee melkein heti mun perään, jos pysyy, niin piippaa ja pahimmillaan tärisee. On siis aivan kaikkea muuta kuin mitä paikkamakuussa pitäisi olla.

Aloitettiinkin treenaus vähän niin kuin uudestaan. Ongelma löytyi - yllä olevien yhteenlaskusta - hieman liiankin selvästä lähteestä, nimittäin Nupun vireestä ko liikkeessä.... Sehän on aivan liian korkea! Olipa ihanaa että Riikka puki sen yhdeksi sanaksi viime lauantaina, niin mullakin alkoi raksuttaa päässä. Joskus ei näe metsää puilta, vai miten se meni....

Olin jo ennen noita lauantain treenejä tehnyt suunnitelman, jolla aloitettettiin alkuviikosta uudelleen treenaus: joku muu käy palkkaamassa/vahvistamassa oikeaa toimintaa eli pysymistä maassa. Samoin, jos Nuppu nousee, joku muu palauttaa maahan, ettei pieni punainen saa mua apuun piippaamisellaan ja nousemisella. Tämä taktiikka näytti toimivuuden miltei heti: ekoissa treeneissä tehtiin muistaakseni neljä toistoa ja vikassa Nuppu oli jo suht rento, ei piipannut ja makasi paikallaan nätisti.

Käskysanoja vaihdoin myös, "maa" sijasta mennään "maahan", jotta saisin Nupulle vähän pidemmän asennon, on ollut aika tiukassa paketissa. Aikaisemmin jättökäsky on ollut sama "maa", mutta nyt se on "paikka".

Lauantaina treenattiin hallilla ja päätin että Nuppu tekee vain ja ainoastaan paikkamakuuta, ja ruoditaan sitä oikein urakalla. Todettiin treenien kuluessa että virettä on tosiaan laskettava jo ennen kehääntulotarkastusta ja kaikki rutiinit on tehtävä aina samalla tavalla kehääntulotarkastuksesta lähtien, jotta epävarmuuden tilalle Nuppu saisi selkeän ajatuksen siitä mitä nyt seuraa. Riikka vielä ohjeisti kirjoittamaan toimintasuunnitelman paperille, eli mitä teen ja sanon missäkin vaiheessa. Huippuhienoa, olin niin huojentunut lauantain jälkeen, kun oli sellainen olo, että tästä se lähtee. Vika treeni meni vielä tosi hyvin, Nuppu oli juurikin sen näköinen kuin se on ollut silloin kun joskus on tehnyt paikkamakuun kuten pitääkin!

Näin me siis edetään. Olen tehnyt suunnitelman mitä, missä ja miten ja toteuttanutkin sitä mielestäni hyvin. Apparista tahtoisin kyllä eroon ja pian. Siihen pitäisi saada ajatus, ja vielä sellainen ettei tämä hyvä pohjatyö sitten valuisi hukkaan.... Tosin tänään kyllä jo treenasin pelkkää jättöä ja 5s pysymistä ihan itsekseni, eli josko se vaikka lähtisi siitä.

Katsotaan mihin tämä tie vie, ojasta allikkoon vaiko suohon =)

Taitavat

2011-03-31T22:43:00.000+03:00

Justus & Nuppu, mun murut <3 (Noiden ihmisrakkaiden ja Taavin lisäksi ;) )

Harmillista kyllä, jouduin perumaan Justuksen osallistumisen Porvoon rallytokokisoihin. Silloin piti miettiä omaa terveyttä ja oloa. Enkä kyllä ko. päivänä olisi mitään jaksanut tehdä, tai ehkä rata olis just mennyt, mutta kisamatkat jne olis kyllä syönyt jaksamista, joten suoritus olis varmaan mennyt ihan ketuiks.

Sinänsä tosiaan harmi, olin viikolla ehtinyt muutamaan otteeseen treenaamaan Justuksen hiljaisuutta ratasuorituksen aikana, suhteellisen hyvillä tuloksilla. Metodihan oli se, että Justus saa haistaa, ja maistaakin ruokapalkkaa, joka jää kehän ulkopuolelle. Jos radalla tulee yksikin kunnon haukku, Huttunen viedään pannasta kiinni pitäen, suht eleettömästi mitään sanomatta pois "jäähylle". Riittää hetkikin poisoloa, ja sitten uusi yritys. Kerron Justukselle aina ennen palkan näyttöä että mennään rallaamaan, se on ikäänkuin se hetki, josta hiljaisuus alkaa.

Noh, kotipiha treenit meni siis hyvin. Viime vkl meillä oli seuran ratatreenit, joissa oli vierailevana tähtenä oikea rallytokotuomari, joka oli tehnyt radat silmällä pitäen kisoissa näkemiään virheitä. Olin pyytänyt että saadaan Justuksen kanssa aloittaa, juurikin sen takia että tämä meidän uusi treenityyli saattaa viedä kerran, kaksi tai seitsemän. Ja aina joku muu voi sitten tehdä siinä välillä oman suorituksensa, kun Huttu on jäähyllä.

Mutta mun Äijänen, se oli niin paras!! Tein ennen varsinaista rataa kaksi alustavaa treeniä. Ensimmäistä en suunnitellut, otin vaan häkistä, sanoin että mennään rallamaan, unohdin näyttää palkan ja häröilin jotain sivulletuloa tms. J haukkui, ja heitin häkkiin. Heidi ystävällisesti seurasi mun toimia ja ojensi mua... Toisen treenin tein sitten jo radan alkua pari kylttiä, ja palkkasin kun oli hiljaa. Siis Justus oli hiljaa ja paransi heti ekan ojennuksen jälkeen! Niin hyvä! Ensimmäinen virallinen ratasuoritus kesti 6 kylttiä, ja meni hyvin ja pystyin palkkaamaan. Olin siis päättänyt että 5-6 kylttiä ja sitten tulee palkka, en edes yritä ahnehtia enempää. Sovittiin että muiden tehtyä teen toisen treenin, jossa otan vikoja kylttejä. Siinäkin tein ehkä 6 kylttiä ja pääsin taas palkkaamaan.

Muutamat on sanoneet että suhtautuivat hieman skeptisesti tähän mun yritykseen. Mutta lauantain jälkeen on kyllä ollut niin hyvä olo siitä, että vihdoin olen löytänyt tavan, jolla mä voin keskittyä olennaiseen, treeniin ja siihen omaan olemiseeni, enkä miettiä miten Justus kohta reagoi. Lauantain treeneissä tein vielä niin, että vaikka olin käynyt radan läpi, aina tullessani uudelle kyltille luin sen, ja mielessäni mietin että mitä pitää tehdä. Muutaman kyltit piti suorittaa uusiksi (tosi hyvä!), sillä Justus oli unohtanut täysin "tänne" käskyn merkityksen, mutta oli silti H I L J A A. Nämä on olleet niitä vaikeita kohtia meille aina kisoissa, kun mun ajatus katkeaa/hukkuu.

Mä oon vaan vieläkin niin iloinen. Eilen kokeilin tokoon tuota samaa tyyliä, lelulla vielä. Sain aika hyvin toimimaan. 10 minuuttia treeniä, pätkä rallia, noutoa, luoksetuloa, seuruuta. Kolme haukkua, kolme jäähyä. Pisin pätkä mikä tehtiin kesti varmaan 5 min heti alkuun. Niin hyvä!!

Mutta on Nenänenkin aika super!!! Ei olla tehty noutoa, edes katsottu kapulaa.... sitten viimeksi, josta on hirveän pitkä aika. Ja niin vaan mun pieni punainen istui maanantaina tässä sisällä sivulle kapula suussa, ihan muina naisina. Elmeri siis tonki treenikassia, Nuppu itse haki kapulan ja toi sen mulle. Kantoikin nätisti ja toi uudestaan sivulle ja piti suussa mukisematta. Ja puhutaan siis koirasta joka ei aikaisemmin ole voinut pitää kapulaa suussaan 5s pidempään. Eikä varsinkaan tuoda sitä mulle saati sivulle asti.

Eilen teinkin ulkona sitten Nupulle noutoa. Ensin nostatin virettä saalisviettileikillä, hetken päästä vaihdoin toisen lelun kapulaan ja vikat toistot pyysin tuomaan sivulle. Toi, ei ongelmaa. Loppuun tehtiin vielä AVO-nouto liikkeenä, tosi nätti Nupun tekemäksi. Tääkin sai mut niin hyvälle tuulelle, koska olin ajatellut että koko kevät taistellaan noudon kanssa. Mutta ehkäpä ei sitten kuitenkaan!!

Tulipa vuodatus. Lopetan vielä yhteen tämän viikon mukavuuteen. Tiistai-iltana lenkiltä tullessa vastaan tuli mies, joka jo kaukaa hymyili ja huuteli "Hyvin toimii. Näkee että olet tehnyt töitä!" Koirat näyttivät ilmeisesti (sillä hetkellä) kuuliaisilta ;)

näkee, ei näe

2011-03-30T22:26:00.000+03:00

Tää oli vaan aika hupaisa, toinen pongaa jotain huippu tärkeää, ja toinen vaan siristelee. Murut <3

Plaah

2011-03-30T22:22:00.000+03:00

Sairastelua on taas riittänyt, ja siksi ei ole jaksanut päivittää, eikä ole oikein ollut mitään kerrottavaakaan. Tai olisi jos muistaisi näistä parista viikosta jotain tähdellistä. Janin kanssa vedetty lähes pitkää tikkua siitä, kumpi käyttää koirat lenkeillä eli kumpi ottaa seuraavaksi päiväksi vähän takapakkia. Takametsän mäki on tullut koirille hyvin tutuksi, siellä on käyty juoksemassa vapaana kerran jos toisenkin.

Viikonloppuna alkoi jo tuntua että olen terve, mutta kas kummaa, tänään iski taas se riivatun paha karma. Isäntä lähti loppuviikoksi työreissuun, mulla heti aamusta kurkku kipeä. Että näin. Mikä ihme vitsaus siinä on, en käsitä...

Pienimies on onneksi ollut terve. Hampaita tosin itketään (ylös oikealla pukkaa uutta kulmaan, entuudestaan jo tulleiden väliin) ja välillä öisin on ollut mahaväänteitä. Jotain outoa ja mahalle uutta ilmeisesti syöty, mitä ei ole muistettu ensin totuttaa. Jotenkin sitä ajattelee, että kun syödään jo samoja ruokia päivittäin, että kaikki maut on jo maisteltu ja totuteltu. Mutta muuten hän on valloittava ihana itsensä, joka muuten opettelee puhumaan. Hurjan jännää!

Wuffet on olleet ihan supertaitavia viime aikoina, niistä pitää laittaa ihan erikseen mainintaa ;)

porkkanakakkua

2011-03-29T22:44:00.000+03:00

Ystävänpäiväksi leivottiin porkkanakakkua.
Pienimies sai ensimmäisen kerran maistaa taikinaa...

Jaah, mitähän täältä löytyy....

Mm-mm-mmmmm, hyvää!!

Tällainen siitä tuli, ei mikään taideluomus, kun ihan vaan omaksi iloksi tehtiin.

Hmm, enpä tiedä, ehkä tätä voisi syödä enemmänkin =)

Kisaraportti

2011-03-15T21:16:00.000+02:00

Jep, kisoihin mentiin, ja siellä viihdyttiin. Ei mitään kamalaa jännitystä omasta mielestä, mutta ainahan niitä perhosia on vatsassa 100 tai vähintää se 10 kpl lentämässä. Muuten flunssainen oloni oli ihan ok, mutta mietin että riittääkö ääntä, kun koko aamun oli vähän on/off-fiilis.

Paikka siis Janakkala, kotikisat, tuomarina Juha Kurtti (suosittelen, mukava mies).

Luoksepäästävyys 10
Meni vastaan, muuten ihan nätisti.

Paikkamakuu 0
Nousi melkein heti seisomaan, ehkä 15 sekuntia pysyi. Siinä se oikeastaan sitten oli. Mutta tuomari oli fiksu: heti kun Nuppu nousi, tuomari ohjeisti menemään koiran viereen, käskemään maahan ja jäämään siihen seisomaan, JOTTEI koira opi tulemaan rivistä pois. Ihanaa että tuomari otti asian myös opettamisen näkökulmasta.

Seuraaminen hihnassa 9
Seuraaminen vapaana 9
Muuten molemmat ihan nättejä, mutta juoksupätkissä irtaantui sivusuunnassa ja unohti kontaktin. Niin ja hihnassa seuraamisessa mä tyhmänä ennakoin täyskäännöksen jälkeisin pysähtymisen, siitä tuli sanomista...

Liikkeestä maahanmeno 0
Jäi seisomaan, mikä on täysin epätyypillistä, mutta johtuneeko siitä että on treenattu niin paljon seiso-maa-vaihtoja leikkien, ja vielä yleensä seiso ensin, että olisi jäänyt siitä päälle. Videolta katsottuna tajusin, että tää menee täysin mun piikkiin. Nuppu oli heti liikkeen alusta ihan pihalla, olisi pitänyt vaan ottaa sivulle uusiksi, ja aloittaa virittelyillä koko valmistautuminen alusta.

Luoksetulo 9,5
Vino perusasento loppuun, mutta ei törmännyt, hurraa!! Tosin pikkuisen osui sivulletulossa jalkaan, sen verran että mä tunsin sen, mutta ei sitä tosta videolta huomaa. Hippasen sais olla mun makuun lisää vauhtia, mutta pikkuvikoja ;) Lisähuomautuksena, että tässä vaiheessa mun viimeinenkin jännitys ehkä katosi, koska mun mielestä Nuppu skarppasi loppua kohden mikä ehkä näkyy pisteissäkin.

Liikkeestä seisominen 10
Hyvä, taitaa olla aavistuksen vino tuo vika perusasento.

Estehyppy 9
Ennakoi vikan perusasennon, muuten ok.

Kokonaisvaikutus 9
En muista mistä meni piste... Varmaan haahuilusta, jota oli liikkeiden välissä vähän liikaa, lähti haistelemaan. Niin ja totesihan se tuomari että otti häiriötä yleisöstä, katseli niitä välillä vähän liikaa, mikä näkyy videoiltakin.

Pisteitä siis yhteensä 139,5/200 eli meni just kolmostuloksen puolelle.

Suht tyytyväinen olen siitäkin huolimatta että tuli nuo kaksi nollaa; paikkamakuu olikin vähän niin ja näin että pysyykö, ja tosiaan tuosta maahanmenon nollasta voin ihan itseäni syyttää. Lisää treeniä tohon paikkamakuuseen, ja hiotaan vielä seuraamisen juoksutosuutta niin eiköhän se sit olis siinä. Pari kisaa katson vielä keväälle, ja sieltä se ykkönen sit napataan. Pakko =)

paha karma

2011-03-10T22:13:00.000+02:00

Meille niin tyypillistä: mies lähtee työmatkalle, tällä kertaa ulkomaille, ja mitä tekee perhe? No sairastaa tietenkin. Ja toinen tyypillinen tilanne: tokokokeet tulossa, mitä tekee ohjaaja? No sairastaa tietenkin, juuri silloin kun pitäisi vielä viilailla paria juttua kisakuntoon. Niin PLAAAH!

Elmeri tuli kipeäksi (nuhaa, silmätulehdus) viime viikonvaihteessa ja yskii edelleen. Jani sairastui lähtöpäivänä, ja nuhaili sitten Saksassa. Mä sairastuin kaiketi su, mutta vasta tiistaina nousi kuume, oikein 39 astetta näytti mittari illalla ennen nukkumaanmenoa. Noh, onneksi mummi aka miun äitee riensi apuun ja viipyi torstai aamuun asti, kun vihdoin jaksoin taas tehdäkin jotain. Koirat kyllä lenkitin (eli pikapissalenkit ja seisominen jäällä tai kävely takametsän mäkeen että saivat purkaa suurimmat energiat juoksemiseen), mutta muuten mummi hoisikin talouden ja Elmerin. Onneksi, koska ti ja ke oli kyllä suht voimaton olo.

Mutta sainpahan tosiaan lääkäriltä lääkekuurin ja nuhaa/yskää lukuunottamatta alkaa elämä voittaa. Toivottavasti tuo antibiootti toisi pisteen tälle sairastelulle. Alkaa niin kypsyttämään jo.

Niin, ne tokokisat. Hyvillä mielin sinne koitan mennä. Nuppunen on treenattu siihen kuntoon kun on voitu, ja toivotaaan parasta. Viilipytty iloinen minäni jos säilyisi sinne lauantai iltapäivään niin olisi hurjan hienoa, ja toivoa ykköstuloksesta olisi. Paikkamakuu voi pilata kaiken, mutta koe on pelastettu jos Nuppu kestää ja pysyy, ja vaikka kaikki muu menisi pieleen. Mutta niin ei käy! Mielikuvaharjoittelun tuloksena mie ja Nuppu ollaan täydellisiä ;) Kävi miten kävi!

hassu tapaus

2011-03-10T20:50:00.001+02:00

Täää on lyhyt juttu, hassu sattumus päivältä: Elmeri istui syöttärissä ja piirteli (eli teki viivoja ;) ), kun mä tein meille ruokaa. Taisi alkaa kyllästyttää, lensi kynät ja paperlehtiö lattialle. Pieni mies laittoi kädet pöydälle päällekkäin, painoi päänsä niiden päälle ja huokaili. Varmasti tietämättään, mutta näytti juuri sellaiselta kuin todella kyllästyneet lapset näyttävät päydän ääressä. Tilanne oli niin aito ja oikea, ja äitiä pikkuisen nauratti =D

pieni kiipeilijä

2011-03-05T14:52:00.000+02:00

Elmeri on keksinyt tuoleille kiipeämisen jalon taidon!! Onhan hän sohvalle ja sänkyyn kiivennyt jo pidemmän aikaa, samoin portaat ovat kiinnostaneet, mutta nyt hän pääsee jo keittiöntuoleille. Ja sepäs on jännää; Elmeristä siksi kun on uusi ja kiva asia, sekä vanhemmista, koska saisi olla silmät selässä ja mielellään myös viereisessä huoneessa. Pieni vili vilpertti nimittäin on sellainen ikiliikkuja ja oman tiensä kulkija, että kun äiti/isi hetken istuu, niin Elmeri varmasti keksii jotain puuhaa, ellei sellaista ole annettu =) Ihana, rakas seikkailija!

kisapohdintaa

2011-03-04T14:30:00.000+02:00

Nupun tokot viikon päästä, Justuksen ralleihin kaksi.
Treenattu on, hyvällä ja huonolla menestyksellä. Molempien suoritusten parantamiseen on vaikuttanut palkkauksen hienosäätö. Tai no, Justuksen tyyliä on kokeiltu vasta kerran, mutta sitäkin paremmalla menestyksellä. Toivotaan että se oikeasti auttaa, sillä oli niin ihana tehdä sen kanssa töitä, kun sai itse ajatella rauhassa, eikä kiristellä toisen haukkumisen takia.

Nuppusen perusasentoa olen saanut suoristettua, samaten seuraamisen vinoutta ja edistämistä eli sitä oikeaa paikkaa myös parannettua. Aloin palkata kääntäen Nupun sivulta palkalla vasemman kautta taaksepäin, ja tämä on auttanut. Lisäksi hallilla peilin edessä treenatessa on ollut helpompi kiinnittää huomiota siihen että palkka on tullut juuri sillä hetkellä kun on suorassa.

Luoksetulon päin pomppaamista ollaan myös hiottu heittämällä palkkaa vasemmalle eli pois musta. Eilen tehtiinkin niin täydellinen luoksetulon loppu heti ekalla, siis niiiiiin nätti, ettei ikinä ole tehnyt sellaista.

Jäävien loppuasennot vähän jänskättää, niitä pitäisi vielä ottaa erikseen. Välillä kun ei ekalla käskyllä oikein ymmärrä nousta tai istua... Paikkamakuussa alkoi tällä viikolla taas tavanomainen takapakki eli nouseminen, mutta olen koittanut tehdä niitä paljon, yksin sekä toisten koirien kanssa. Yleensä toinen kerta ainakin onnistuu, jos eka on mennyt pieleen. Olen tehnyt ylipitkiä ALOn pituuteen nähden, eli 3-4 min. Ruokapalkka tulee vasta kehän ulkopuolella, koska se tuntuu rauhoittavan olemiseen, joskin nostattaa odotusarvoa ja aiheuttaa piippaamista. Piipatkoon, kunhan pysyy.

Mieluiten vetäisin kaikki liikkeet vielä omaa epäilystäni varmistellen kisanomaisesti läpi, mutta en tiedä onko siihen mahdollisuutta taikka onko järkevää. En epäile ettei Nuppu kestäisi kisasuoritusta, ALO menee kuitenkin nopeasti, ja Nuppu palkkaantuu sanallisista kehuista suht hyvin. Ainoa pelko on että mä alan kisapäivänä itse epäilemään suoritusta, panikoin, ja Nuppu menee siitä lukkoon.

Justus, minun haukkuva äijäkoiraseni. Niin, muutenhan se on täydellinen harrastuskaveri, mutta kun siitä lähteää käskevää ärsyttävää ääntä liikaa ja ihan väärissä paikoissa =) Noh, kokeilu vol. ties-kuinka-mones-tuhannes tämän kitkemiseksi on seuraava: ruokapalkka kehän ulkopuolella, jonka näytän Justukselle. Muuten ei mitään muuta palkkaa kuin suusanallinen reipas mutta rauhallinen kehu. Jos haukkuu, lentää häkkiin (ja samalla jää ilman sitä palkkaa eli tavallaan tuplarankaisu). Kun on hiljaa, saa ruokarasian. Ja kas, koira teki intensiivisesti neljän rallikyltin radan hipi hiljaa. Siis lyhythän se rata oli, mutta niin oli tarkoituskin, koska jostain on lähdettävä liikkeelle.

En muista oonko koskaan kokeillut tuota häkkiin heittoa tuolla tavalla. Siis olen kyllä vienyt pois, mutta johdonmukaisuus siitä on tainnut puuttua, se että jos tulee yksikin kunnon "wuf" niin se on samantien pois. Olen vienyt vain satunnaisesti, jos itsellä on alkanut keittää tai mikään muu keino ei ole auttanut. Osittain siksi, että kun olen niin tottunut siihen haukkuun, annan mennä läpisormien, pehmeä kun olen. Näissäkin treeneissä mukana oli onneksi Heidi, joka ilmoitti heti kun olin lipsumassa, että vie pois.

Mutta katsotaan, miten loput treenit ennen kisoja sujuu. Pitäisi muistaa pitää kivaa, ja olla painokoimatta. Tulee mitä tulee, enää ei isoja juttuja oikein voi muuttaa, mutta jotain on kuitenkin tehtävissä.

tutitta

2011-03-01T14:48:00.000+02:00

Pienimies on selvinnyt tutitta suhteellisen hyvin. Elmeri ei mielestämme ole tuttia varsinaisesti kaivannut, enemmän oli kiinni siitä että iltarutiinit pysyivät samanlaisina. Tosin kiukuttelua on tutin menetyksen jälkeen ilmennyt vähän enemmän, mutta kun ne jättää huomiotta, ja keksii pikkumiehelle muuta puuhaa, niin asia unohtuu. Yöllä se on hieman hankalampaa kun itseäkin väsyttää, mutta hyvin meidän yöt ovat silti menneet. Nukkuu (jos on terve) aamuun asti, taikka herää ehkä kerran tai kaksi, mutta rauhoittuu kun käy hyssyttelemässä ja hetken paijaa.

Elmerille ei kylläkään saa enää unille mennessä laulaa. Siitä on tutin menetyksen jälkeen tullut sanomista, ja olenkin tyytynyt nykyään vaan istuskelemaan sängyn vieressä ja rauhoittelemaan silittämällä. Tarkoitus olisi opettaa Elmeriä yksin nukahtamiseenkin (eli ilman että olemme huoneessa), mutta tähän ei olla vielä päästy. Kaikki aikanaan.

Nupun kisatreeni vol. 3 (ja muuta treeniä samalla)

2011-02-23T16:44:00.000+02:00

Tänään hallilla vain minä, pikkumies ja osaavat koirat, mitäpä sitä muuta voi pyytää. Ihan parhautta ja jäi tosi hyvä fiilis!!

Nuppu teki kolme settiä:
1. hinkattiin perusasentoa, leikittiin seiso-maa-leikkiä ja vielä taisi olla luoksetulon loppua.
3. kisatreeni eli liikkeet kisanomaisesti putkeen, josta on video alla.
5. hinkattiin vielä estehyppyä, ja seuraamisen asentoa. Niin ja tehtiin paikkamakuu.

Justus teki kaksi treeniä Nupun treenien välissä, ja ennenkuulumattomasti ihan perustokoa :o
2. seuraamista, luoksetulon stoppia kiertäen tuolia sekä AVOn estehyppyä.
4. noutoa ja kaukoja.

Molemmat oli tosi hienoja treenikoiria, korjattavaa toki löytyi, kuten Nupun videokin paljastaa. Mutta meillä oli ihan super kivaa, molemmat teki kovasti töitä ja saatiin asioita taas edistettyä.

Nupun kisatreeni vol. 2

2011-02-15T23:00:00.000+02:00

Voihan kökkö, en tiedä miksi, mutta näistä treeneistä jäi jotenkin tosi huono fiilis. Sinänsä siis tulevia kisoja ajatellen Nupun taso on ihan hyvällä mallilla, mutta jotenkin tuli taas kauheasti kaikkea treenattavaa eteen. Mitä ei siis ollut viime kisatreenissä.

Nyt käytiin kaikki liikkeet läpi niin että tehtiin eka liike kisanomaisesti, sitten hinkattiin niitä virheitä. Olin kyllä ajatellut että mentäis putkeen ilman palkkaa, mutta jotenkin se muuttui siinä matkan varrella.

Paikkamakuu (joka tehtiin loppuun) meni ihan ok, pysyi, mutta piippasi. Siihen en aio puuttua, pisteitä varmaan lähtee, mutta Nuppu paineistuu makuussa muutenkin niin paljon että huutakoon, kunhan pysyy. Ehkä se siitä muuttuu kunhan saa varmuutta siihen olemiseen paikalla.

Seuraamiset. Se edistäminen ja auraaminen on ongelma, ja perusasennot oli tänään taas järjestäen kaikki ihan vinoja. Onhan ne vinoja olleet aiemminkin, mutta oon saanut niitä vähitellen oikaistua ja suurin osa suoritetaan oikein. Paitsi ei sitten tänään, plaah. No se edistäminen, pitäisi tsekata oikea paikka. Ja oikeasti uskon siihen Christan oppiin, että kunhan koira tietää ja osaa, missä se sen paikka on perusasennossa, oppii koira myös seuraamaan oikeassa kohtaa. Ja tätä treeniä olen aloitellut, mutten vielä tehnyt riittävästi. Eli päätän missä se oikea paikka on, ja palkkaan vaan ne sivulletulot, jotka on juuri siinä kohdassa. Lisäksi vain lyhyitä seuruupätkiä, joissa ei pääse edelle sekä palkkausta vasemmalta puolen korostetusti, jotta saisi sen auraamisen pois.

Jäävät meni taas sekaisin. Seisomisen istui. Maahan meni mutta aavistuksen hitaasti. Tästä mulle tuli mieleen, että voiko Nuppu unohtaa nää helposti, koska usein ekalla menee väärin. Pari viikkoa tahkosin näitä oikein tosissaan, tein leikkiä jossa käskytin vuoroin maahan ja seisomaan, ja palkkasin heittämällä lelua/namia. Ja silloin toimi tosi hyvin Viikkoon en varmaan ole tehnyt näitä ollenkaa, voiko se oikeasti unohtaa asian näin nopeasti...? Toinen mitä mietin on mun käsky. Seis/seiso, yhden kirjaimen ero. Välillä unohdan sanoa tuon o:n loppuun ja oikaisen, mutta se tavutus taitaakin olla se juttu, jolla Nuppu toimii. Ja ne virittely alkuun, niitä olen taas koittanut painottaa.

Molemissa jäävistä lisäksi loppuperusasentoa täytyy jättää treeneissä väliin, koska ennakoi. Samoin palkkausta koitan eri tyyliin, palkkaan edessä olevalle namikipolle, jonka vien sen jälkeen kun olen ensin palannut viereen (ellei ole apparia käytössä joka sen sinne vie).

Luoksetulon jäämistä täytyy vielä palkata, jotta varmasti pysyy eikä nyi ennakkoon. Samoin sitä törkeää loppua, joka oli kyllä tässä treenissä lievempi, täytyy parantaa palkkaamalla selkeästi vasemmalle, jotta saisi sen ajatuksen pois mua päin hyppäämisestä. Myös sanomalla uudestaan sivu-käskyn Nupun jo ollessa lähellä pitäisi auttaa. Periaatteessa voisin karjaista oikein kunnolla seuraavan kerran kun tulee päin, mutta pelkään että Nuppu vetää herneen nenään ja näin kisojen alla saadaan kasa uusia ongelmia.

Estehyppy periaatteessa ihan ok, mutta jää seisomaan ihan esteen tuntumaan oikeaan reunaan. Jos ottaa korjausaskeleita, saattaa tulla esteen väärälle puolelle. Eli tässäkin palkkausta seisomaan jäämisestä vasemmalle, jos vaikka korjaisi suorempaan.

ELI mietittävä:
- palkkaukset liikkeistä
- oikeat suorituskohdat ja -tavat.

Ihan pikkujuttuja, pala kakkua kuukaudessa =)

kadonnut tutti

2011-02-14T22:22:00.005+02:00

Ystävänpäivän kunniaksi Elmeriltä otettiin tutti pois. Pidempään olimme asiaa jo pohtineet, tutti kun tuppasi olemaan suussa välillä vähän liikaakin ja suun ympärille muodostui ajoittain näppylöitä.

Etukäteen oltiin jo vähenetty tuttia niin että se jäi unilta sänkyyn eikä sitä päivällä sieltä haettu. Paitsi automatkoille, koska aika usein Elmeri silloin nukkuu. Olin myös miettinyt että mitä tuteille tapahtuu, viedään ne eläinlapsille metsänreunaan jne jne, mutta oikeastaan ne menivät vaan karusti ja kylmästi roskiin, enkä asiaa sen kummemmin selittänyt. Totesin ettei tuttia enää käytetä. Piste. Kamala äiti =)

Ekoille päikkäreille meno meni jotenkin helposti, ei tainnut edes tajuta että tutti uupui. Herätessä kyllä sitten huudettiin aika tavalla. Samoin yöunille meno kesti melkein tunnin. 45 minuuttia Elmeri huusi ja kirkui, ei kelvannut syli, vaikka sinne kiipesi. No sitten alkoi pinna palaa, ja ilmoitin tiukasti että omalla tahdolla ei juuri nyt ole mitään väliä, vaan äidin ja isin tahtoa toteutetaan nyt eli mennään unille. Pieni mies ynähti hyväksyvästi ja nukahti heti! Siis oikeasti siinä samantien.

Saapi nähdä miten tästä eteenpäin, mutta eiköhän se siitä.

miniloma

2011-02-13T22:22:00.024+02:00

Viikonloppu vietettiin lomaillessa. Siis ihan vaan minä ja Jani kahdestaan reissussa, ensimmäistä kertaa sitten Elmerin syntymän. Lauantai aamuna startattiin aikaisin kohti Mäntsälää, Elmeri jäi sinne mummin ja ukin hoteisiin. Järvenpäässä tehtiin seuraava stoppi, jonne tiputettiin Justus hoitoon. Nuppu noudettiin iltapäivällä kotoa.

Me suuntasimme Vantaalle Flamingoon, ja kävi tuuri kun saatiin jo puolen päivän aikaan hotellihuone, vaikka normisti huoneet on luovutuksessa vasta klo 16 alkaen. No huoneesta puuttui parisänky, oli pari sänkyä. Ja kylpyammekin oli tilauksesta muka hukkunut jonnekin, ja kun hotla oli tupaten täys, niin eipä voinut kuin valittaa. No mut, ei meidän loma siihen kaatunut. Ensin shoppailtiin pari tuntia, sitten vietettiin pari tuntia kylpylän Spa&Wellness-osastolla +38-asteisessa vedessä lilluen, syötiin hyvin La Famigliassa, ja mentiin nukkumaan aikaisin =) Juu, ei oikein paukut riittäneet baariin, vaikka Scooter taisi olla talossa...Su taas vähän shoppailtiin, ennen kuin lähdettiin keräämään laumaa kasaan.

Elmeri oli viihtynyt mummilassa oikein hyvin. Pienen miehen ilme oli kyllä niin ihana kun tultiin ovesta sisään, muikea virne, sellainen "eikö ne hyljänneetkään mua tänne, onko ne oikeasti tuossa". Päiväunille meno oli kuulemma ollut pientä vääntöä, mutta muuten oikein mallikelpoinen lapsukainen sai luvan mennä uudestaankiin yökylään =)

Justus tykkäsi Teemun luona saamastaan täydestä huomiosta, vaikkakin sai hirveän hepulin meidät nähdesssään. Nuppusen hoitopaikassa olikin pari aussineitoa, joten ei tarvinnut edes miettiä viihtyykö vai ei. Neiti oli saanut myös uuden fanin, vai menikö se toisin päin...

Mutta kivaa oli, pitäisi mennä useammin, jos olisi miljonääri.

korvien tsekkaus

2011-02-10T22:21:00.005+02:00

Elmeri kävi korvien tsekkauksessa Pertti-sedällä Lastenläänissä. Molemmat korvat olivat marraskuussa alkaneiden flunssien jäljiltä vihdoin aivan terveet, hurraa!! Korviin Emppu sai siis ensin terveyskeskuslääkäriltä antibioottikuurin, sen jälkeen mentiin tuonne yksityiselle, jossa saatiin resepti Nasonexille, jota on suihkittu molempiin sieraimiin viime torstaihin saakka.

Nupun kisatreeni

2011-02-07T15:09:00.008+02:00

Nupun kanssa tehtiin kisatreeni tulevia kisoja silmässä pitäen. ALOn liikkeet kaikki läpi, ilman palkkaa.

Paikkamakuussa piippasi.
Seuraamisissa edistää, paikkaa pitää parantaa.
Maahanmeno ok.
Luoksetulossa törkeä loppu, hyppäsi suoraan mua päin!
Seisominen ok.
Estehyppy muistaankseni ok...

Tekemistä vielä on, mutta tällä suorituksella olis varmaan ykköstulos irronnut. Liikkeet on videollakin, tarvii tsekata sieltä jossain vaiheessa tarkemmin...

oho, oltiin agittamassa

2011-02-06T15:00:00.001+02:00

Kävi sellainen ihme, että mentiin agittamaan reilun 4kk tauon jälkeen. Syyskuussa on viimeksi tehty jotain tähän lajiin liittyvää... Mä olin jo pohtinut että agilitylle ei tänä vuonna ole aikaa, kun innostuskin oli (treeninpuutteen vuoksi) hukassa. Mutta kuinkas sitten kävikään...

Vuokrattiin siis tunti Riksuun valmistuneestä uudesta hiekkapohjaisesta hallista ja olihan kivaa!! Enpä muistanut että agista sai aikamoisen fiiliksen päälle, ja varsinkin jos menee hyvin. Huttunen nimittäin pelitti kummallisen hyvin pitkän tauon jälkeen, oli jopa ihan kuulolla!! Esteetkin suoritettiin suht ok, putkeen löydettiin pimeästä kulmasta ja mäkin osasin ajoittain jopa ohjata. Yhdessä vedätyskohdassa tosin tippui rima joka kerta, mutta en siihen sen enempiä kiinnittänyt huomiota.

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita osasin kyllä odottaa, ja sitähän sitten sain. Muurilta käännyttiin 90 astetta pussiin oikealle. Tein takaaleikkauksen ennen muuria, jolloin Justus pussiin päästyään päätteli että tässä täytyy olla joku juttu, ja alkoi tulla pussista jo suoraan oikealle. Tässähän kävi sitten niin että Justus ajautui mun juoksulinjalle ja ulostullessaan taklasi mut polvilleen. Kiitos hiekan, säästyin suuremmilta vammoilta, heh.

Mutta oli tosiaan niin kivaa, että ehkäpä me kuitenkin agitetaan tänäkin vuonna. Tavoitteet ei varmaan ole kovin suuret, mutta ainakin omaksi huviksi käydään pari kisaakin.

tokoa kuunnellen

2011-02-02T23:10:00.000+02:00

Kävin seuraamassa erästä seuramme tokokoulutusta, ja hakemassa hyviä vinkkejä itselle ja muille jaettavaksi. Kouluttaja, Christa Enqvist oli ihan huippu, siis niiiiiiiiiiin älyttömän hyvä! Selkeä, yksinkertainen, ratkaisu kaikkeen. Olin niin ihmeissäni kun lähdin pois, että huh. Miten tokosta saakin niin yksinkertaista? Olisiko vastaus vaikka treenaamalla ja oppimalla itse ;)

Yksittäisten liikkeiden suorittamisesta ja opettamisesta tuli kirjattua paljon ylös kaikenlaisia niksejä. Käyttöön tulevat ainakin seuraamista, noutoa, ruutua, luoksetuloa ja tunnaria koskevat jutut. Tärkeimpiä oppeja tai muistutuksia olivat kuitenkin yleisesti treenejä koskevat asiat, kuten

rajojen asettaminen, mikä sallittua, mikä ei (haistelu, käy-käsky).
selkeyttä ja mustavalkoisuutta palkkaamiseen: jos koira tietää mitä pitäisi tehdä, niin vain täysin oikeat, asetetut kriteerit täyttävät suoritukset palkataan.
korjattuja suorituksia ei palkata, kehutaan suullisesti.
selkeät suunnitelmat ja kriteerit.

Näillä mennään, katsotaan mitä tuleman pitää.

sanoja tai oikeastaan merkityksiä. ja oma tahto.

2011-01-27T14:35:00.001+02:00

Pienimies opettelee puhumaan. Ei suusta mitään tolkullista tule ulos, kauheasti tarinaa ja juttelua kylläkin, mutta ei se vielä suomea ole ;) Muutamia äänteitä tosin on, joilla on jokin tietty merkitys.

Ma - kissa, meidän Taavi.
Mämmää - leipää
Vöyvöy - koira ja oikeastaan mikä tahansa lego-maatilan asukki ;)
Ö - ei, en tahdo

Minä olen vakuuttunut, että Elmeri osaa sanoa äiti ja isi, mutta isimies toteaa yleensä että niin se äiti tahtoo vaan kuulla ;) Tosin minä kuuntelenkin Elmerin jutustelua lähes joka päivä sen aikaa kun pienimies on hereillä, joten ehkäpä minun korvaan jotkin sanat vaan kuulostavat selkeämmiltä.

Elmeri osaa myös ilmaista jos ei jotain asiaa tahdo, tai jos haluaa jotain oikein kovasti... Yleensä tuon ilmauksen seurauksena on suuri itku, koska pieni mies ei saa tahtoaan läpi. Jonkin aikaa näistä saa keskustella, mutta yleensä äiti vielä voittaa, jos vaan jaksaa pitää päänsä. Tahtoa pienellä siis on, mistä lie perinyt ;)

maanantai tokot

2011-01-24T13:35:00.002+02:00

Nuppu teki alkuun seuraamista, josta sain kommenttina ettei kannata suotta hinkata, koska on ihan nättiä. Musta se edistää, mutta apusilmät näkevät paremmin. Sitten tehtiin kisaongelmaliikkeitä eli jääviä. Nuppuhan ei ekalla käskyllä pysty erottamaan mistä liikkeestä on kyse, joten näitä täytyy nyt terästää sen mieliin ja muistaa käyttää ennen liikkeitä vihjeitä... Taidettiin vielä jumpata kaukoja.

Justus jatkoi rallyn hiljaisuutta, mikä ei onnistunut niin hyvin. Riittää ei tehonnut ihan niin hyvin, mutta ehkä mun ajatuksetkaan eivät olleet ihan oikeilla kohdilla. Lisäksi seuraamista, luoksetulon stoppia (pöh, mikä liike) ja kaukot.

Ihan hyvä treeni, Elmeri oli mukana häiriönä, mutta nukkui onneksi tovin. Ja paikalla oli oivia treenikamuja, jotka viihdyttivät pientä miestä.

lauantairallit

2011-01-23T13:19:00.000+02:00

Lauantaina suunnattiin hallille rallytokon ratatreeneihin. Huh. Tiesin, että pulmia oli edessä: Justus ei hetkeen ole ollut häiriöllisessä treenissä (halli + ihmisiä ja koiria ympärillä koko ajan). Muutenkin äijä kävi kierroksilla, kun oli ihan yksin matkassa. Liikaa kivaa kerralla.

Niin, eli haukkumiseksihan se meni. Justus saatiin hiljenemään, kun löysin virallisen radan aikana kadoksissa olleen sisäisen tasapainoni ja riittävän määrätietoisuuden ylimääräisen treenin aikana. Painokas riittää-käsky ja hiljainen, rauhallinen kehuminen pitivät pakan kasassa. Lopulta Huttunen teki töitä pitkän aikaa ihan hiljaa. Hyvä treeni siis kaikenkaikkiaan.

Liikkeiden suoritus ei meillä varsinaisesti tuota ongelmia, tuosta haukkumisesta menee kokeissa pisteitä, ja sen tuomasta liikkeisen hajoamisesta, mikä aiheuttaa Justuksen sinkoilun, mikä taas aiheuttaa remmin kiristymisen, mistä taas tulee niitä pistevähennyksiä.... Plaah. Mutta kevään aikana olevissa ratatreeneissä mä keskityn ainoastaan oman mielen hallintaan ja Justuksen haukun hiljentämiseen. Piste.

jumijumi

2011-01-22T13:32:00.000+02:00

Nuppu kävi Annella hierottavana. Tyttönen oli aika pahasti jumissa, minkä jo oikeastaan tiesin. Kylmät ilmat, hangessa riekkuminen ja pitkähkö tauko fyssarista ja hieronnasta olivat tehneet tehtävänsä. Seuraava hieronta on parin viikon päästä ja helmikuun puolessa välissä käydään fyssarilla. Ehkä se siitä.

koirakuvatuksia

2011-01-19T21:32:00.001+02:00

Lokakuun alussa treffattiin Hämeenlinnassa aussikavereiden kera. Paikkalle ennättivät meidän lisäksi Pirjo kera Elsan ja Mantan, Heidi Awan ja Fidun kanssa sekä Marikki Feden kanssa.

Justus, Nuppu, Manta, Elsa, Awa ja Fidu.

Sama joukkio osaa myös istua.

Nuppis seisoo kynityssä syksyturkissaan...

..ja Elsa-äitee pallonsa kimpussa ;)

Kuvat: Heidi Saarilahti.

tokoa hyvällä mielellä hyvässä seurassa

2011-01-19T13:59:00.001+02:00

Ihanat lauhemmat kelit mahdollistavat myös treenailun ulkosalla. Sisätiloissa kun ei voi mitään suurta tehdä, mutta onhan se tekniikkatreenikin ihan hyvästä. Eilen erään kirjaston parkkipaikan valloittivat neljä aussia, rallytokon ja tokon merkeissä. Tehtiin Heidin kanssa lyhyt, suora rata, ja testattiin kevään kisoja ajatellen vähän taitoja.

Justus oli ihan jees, hyviä pätkiä ja huonoja pätkiä. Huonot pätkät johtuivat - yllättäen - musta, heti kun ote herpaantui niin Justus hermostui. Kun taas sain kunnon draivin päälle niin Huttunen pysyi näpeissä ja teki hienoa seuraamista ja käänöksiä jne. Miten sen oman ajatuksen saisi pysymään kasassa, en käsitä!! Noh, Emppu oli mukana ja radan opiskelu etukäteen jäi vähän lyhyeksi, joten jouduin tarkistelemaan mitä pitikään milläkin kohtaa tehdä. Se riittää jo Juusolle, että pohdin hetken sekunnin suoritustamme. Pitäisi oppia silti pysymään tilanteen yläpuolella vaikka onkin vähän pihalla, vaikeaa.

Nuppu teki radan seuraamisen kannalta. Suoraa, käännöksiä, pujottelua, askeleita, pakittamista. Palkkaa välillä enemmän, välillä ei ollenkaan. Oli oikein mainio, mutta huomasin sen että nyt tarvitaan paljon lyhyttä pätkää, jotta pysyy kontaksi. Pidemmillä tippui. Ja selkeyttä siihen millä palkkaa ja miten. Back to Basics.

Nuppu juoksi myös ruutuun. Alkuun suurta ongelmaa löytää, mutta sitten pari ihan hyvää. Lopetettiin kun juoksi suoraan, ja pysähtyi seisomaan heti ekasta käskystä. Hieno tyttö!

lisää hampaita

2011-01-19T13:47:00.001+02:00

Huomasin melkein jo pari viikkoa sitten että Elmerin alakulmahampaat tekevät tuloaan, kuten ounastelinkin. Vähän pilkotti valkoista molemmin puolin, nyt hampaat näkyvät jo selvästi. Myös välihampaat ovat tulossa, pullottavat kovasti, mutta eivät varmaan ihan vielä tule läpi.

Kovin eivät nuo hampaat vaivanneet, tai ehkäpä vaivasivat, mutta kivut jäivät varmaankin nuhan oireiden varjoon. Niin se flunssa vaan pesii meidän perheessä, eikä meinaa lähteä. Nyt on taas menossa näennäisesti terve kausi, aamuisin olen itse hieman tukkoinen, mutta päivän mittaan ei ole mitään kummempaa. Katsotaan kuinka kauan tätä jatkuu.

ei pitänyt ei

2011-01-19T13:43:00.000+02:00

..lupaus nimittäin. Heti se tuli rikottua, kun en viime viikolla ehtinyt kirjoitella. Jani oli reissussa melkein koko viikon, ja aika kului taas rajen pyörittämiseen. En tainnut avata tietokonettakaan koko viikkoon, saavutus sekin! Puhelimella tulee nykyään katsottua tärkeimmät jutut netistä, ja jos ei suurta tarvetta ole tehdä sen suurempaa kuin lukea, niin jääpi kone avaamatta. Hyvä ehkä välillä niin.

Koitanpa silti päivitellä jotain.

pyykkimestari

2011-01-07T21:23:00.001+02:00

Tilanne oli siis sellainen, että olin ottanut puhtaat pyykit koneesta ja laittamasta niitä telineeseen kuivumaan. Elmeri, joka aina kanniskelee vaatteita ja lajittelee niitä sekä "auttaa" pyykkäämisessä, oli sitä mieltä että pyykit kuuluvat tottakai koneeseen, ja alkoi roudata niitä korista märkänä sinne takaisin. Että näin, ihana söppönen <3

Uuden vuoden lupaus

2011-01-03T22:33:00.000+02:00

Oikein hyvää alkanutta vuotta toivoo meidän lauma!

Vietimme vuodenvaihdetta kotosalla, ihan oman perheen kesken. Elmerille ammuttiin hurjat kaksi rakettia seitsemältä, ja pienimies katseli niitä ihastuneena keittiön ikkunasta. Sitten Emppu menikin jo unille ja me aikuiset jäimme vaihtamaan uutta vuotta keskenämme. Toisin sanoen, pitämään koirille seuraa ja toivoen ettei paukut säikäytä reppanoita ihan hermoraunioiksi. Nuppu oli jo pelästynyt lenkillä yhtä rakettia ja Justus nyt aina haukkuu ulkoa kuuluville pamauksille... Alkuilta meni ihan rauhassa, eikä satunnaiset pommit häirinneet koiria lainkaan, mutta klo 22-01 meni enemmän tai vähemmän rattoisasti, vaikkakin suuremmilta stresseiltä vältyttiin.

Lauma on tällä hetkellä vajaa, kun isimies aloitti uudet työt muutaman päivän intensiivijaksolla Turussa. Rallaa autolla edestakaisin asiakasfirmoihin tutustumassa. Nähtäväksi jää, minkä verran miestä kotona enää viikolla näkee... Mutta se ei meidän menoa hiljennä, päinvastoin. Päivät sujuvat kun rutiinit on selvillä ja pitää niistä kiinni, mutta ei oikein mitään muuta sitten mahdukaan. Mutta onneksi on mummu & vaari sekä mummi & ukki, joita varmasti tullaan pyytämään hätiin enemmänkin. Ja ainakin näin oudokseltaan on ihan mukava viettää iltaa itsekseen, omia rästihommia puuhaten. Mieli varmaan kyllä muuttuu.

Koirienkin kevään touhuja on tarkoitus lähipäivinä jäsentää paperille ja oikein treenikalenterin muotoon! Varsinaisia tavoitteita ei aseta, ei ainakaan julkisesti, mutta eiköhän nuo karvaisetkin perheenjäsenet saa taas leipänsä eteen työskennellä oikein kunnolla tänä vuonna. Viime vuosi kun meni enemmän tai vähemmän pienen miehen ihmettelyyn.

Yksi uuden vuoden lupaus: josko saisi blogia päivitettyä kaksi kertaa viikossa, vaikka ihan pienillä mitättömillä jutuilla tai kuvilla.

synttärijuhlia, ja joulun odotusta

2010-12-20T22:53:00.000+02:00

Elmerin synttäreitä juhlittiin reilu viikko sitten isovanhempien, kummien ja muutamien ystävien kanssa. Pieni mies oli kyllä hurjan tohkeissaan saamastaan huomiosta, ja nautti kun kotona oli paljon ihmisiä joiden kanssa touhuta. Lahjoista ei ehkä niin paljon välitetty, vaikka niitäkin on näin jälkeenpäin toki ihmetelty ja käytetty.

Ja nyt odotellaan joulua. Tai äiti ehkä odottaa eniten tässä perheessä =) Pienimies ei vielä taida ymmärtää mitä hössötetään. Hyvää ruokaa ja joutenoloa - no sellaista meidän elämä on muutenkin ollut, mutta nyt luvan kanssa. Nautitaan kun saadaan pitää isimies vielä kotosalla, ensi vuoden alusta alkavat työkuviot voivat venyttää päiviä välillä pitkiksikin.

Koirat on aktivoitu minun sairastelun jälkeen tokorintamalla. Kotitreeneissä on saatu ihan hyviä pätkiä aikaan. Molemmat pakittaa namiavulla ihan jees, Nuppis juoksee hienosti ruutuun ja pysähtyy, molempien nouto alkaa löytää uomansa ja kaukotkin edistyy hitaasti mutta varmasti. Että kyllä se tästä. Kevään ja ensi vuoden treenikuviot ja -lajit on kovan pohdinnan alla, mutta ehkäpä nekin selkiytyvät kunhan päästään uuden vuoden yli.

Tässä vielä muutama kuvatus Elmerin synttäreiltä:

Hauskin tilannekuva: kukkapakettien paperit olivat päivän ehkä suurinta hupia,
ne rapisivat ja lentelivät, ja niiden seasta kuului vaan Elmerin naurua..

Kolme sukupolvea Ruususia. Kuka puhalsikaan kynttilän ;)

Epävirallinen, virallinen 1vee-kuva.

Vauvauinnissa

2010-12-06T21:29:00.000+02:00

Vihdoin päästiin vauvauintiin. Tämä ryhmä, johon mahtui mukaan, alkoi jo marraskuun alussa, mutta oltiin kipeänä heti ne ensimmäiset kolme kertaa. Vähän mietitytti etukäteen mitä pienimies vedestä tykkää. Elmeri mennä uiskenteli kuitenkin kuin kala vedessä =) Hymyili ja nauroi melkein koko reissun. Hurjan kivaa taisi olla isin ja äidin kanssa uiskennellen. Päästin jo kannuttelemaan, mutta se oli vähän tylsää Empun mielestä. Jatketaan harjoituksia kotona. Jäljellä onkin sitten enää vain yksi kerta ennen joululomaa.

1- vuotias Elmeri

2010-12-02T11:26:00.000+02:00

Elmeri täyttää tänään jo 1-vuotta, mihin se ensimmäinen vuosi jo hukkui, en ymmärrä...
Aamu korkattiin avaamalla junaratapaketti, ja ihmettelemällä sitä.

Onnea rakas pienimies!!!

Rallatteluvideo

2010-11-22T22:01:00.000+02:00

Hurraa, hyväksytty tulos!!

2010-11-21T22:07:00.000+02:00

Justus Huttunen käväisi oman seuran rallytokomittelöissä lauantaina. Siis en käsitä, miten joku sellainen, mitä ei edes pitänyt alkaa harrastaa, ja jonne piti vaan mennä huvittelemaan, voi JÄN-NIT-TÄÄ niiiiiiin paljon!! Siis, ihan hirvee vapina oli koko radan suorituksen aikana, ja yllättäen - sen huomasi myös Justuksesta.

Mutta siis ihan hyväksytty tulos saatiin, kokonaiset 81/100 pistettä (70p on hyväksytyn raja). Tuomarina toimi Anna Pekkala. Kyllä se siis jotain tokoa osaa, vaikkei aina ihan tunnut siltä ;) Mutta on siis täysin Huttusen laji, häntä heiluu ja se näyttää tykkäävän.

Lähtö

Koira eteen, oikealta sivulle
(talutin kiristyi, -1p)
Istu, kierrä koiran ympäri
(otettiin uusiksi -3p, Justus alkoi haukkua jo ed. rastilla, eikä keskittynyt ollenkaan)
Vasen täyskäännös
(J haistoi kylttiä kun annoin kierrä käskyn -1p ja talutin kiristyi -1p)
Juosten
Normaali vauhti
Käännös oikealle
Liikkeestä maahan
(Justus meni istumisen kautta maahan, mikä on väärin, siitä -10p)
270 astetta käännös vasemmalle
Koira eteen, 1-2-3 peruuttaen
(otettiin uusiksi -3p, kun ei meinannut istua millään... Meni sitten lopulta jotenkin)
Pujottelu
Koira eteen, vasemmalta sivulle, istu
Askel oikealle
270 asteen käännös oikealle
(Tämän kohdalla tuli kehän ulkopuolelta niiiiin massiivinen häiriö (mihin Justus reagoi, vaikkakin justukseksi aika vähän), joten virheitä tuomari ei sen takia huomioinut.)

Maali

Kaksi "rastia" saa siis suorittaa uudestaan, tällöin menee vain tuo -3p. Mutta tosiaan väärästä suorituksesta menee se -10p. Hihna pitäisi pysyä koko ajan löysällä, mutta Justus on muutenkin sellainen singahtelija ja mä käytän remmiä itse tosi herkästi jostain syystä, joten siitä tuli noita vähennyksiä. Ja alokkaassa on pakko pitää remmiä, sen käyttö on tosi hankalaa, pitää opetalla etukäteen. Kehua saa koko ajan, ja antaa käskyjä niin paljon kuin tarvitsee. Ja ohjata kädellä.

Sitä ihmettelen ettei haukkumisesta tullut vähennyksiä, koska säännöissä lukee että liioitellusta ja jatkuvasta haukkumisesta tulee pistevähennyksiä, se voi olla myös hylkäyksen aihe. Ja Justus haukkui lähes koko ajan...

Mutta siis, tuli käytyä ja täytyy varmaan mennä toistekin. Ehkä treenatakin hieman enemmän, koska nämä kisat mentiin aika pitkälti sellaisella katsotaan ja tunnustellaan -meiningillä.

männäviikon tapahtumia

2010-11-19T22:27:00.000+02:00

Joo, eka yh-viikko takana, yksi vielä edessä. Eiköhän tästä selvitä =) Hommat etenee mallikkaasti lauman kanssa jos ei ole mitään ylimääräistä päivän ohjelmassa. Esim. yksi kauppareissu sekoittaa ja pakan. No ei nyt ihan, mutta pitää tarkkaan miettiä miten sen ajoittaa. Esim. tänään oli liian monta muuttujaa: aamulla suihkuun, missä välissä koirat "aamu"lenkille, sit piti lähtee isoon kauppaan asti, missä välissä E nukkuu.... Sit tuppas viel koiratreffejä, jotka oli kyllä pakko siirtää toiseen ajankohtaan. Noh, selvittiin, ja Elmerikin meni vaan puoli tuntia myöhemmin iltaunille. Hyvä mä!!

Kaikkea "hassua" tapahtunut:

Oltiin yksi yö mummilassa ja heti sisälle päästyämme onnistui Elmeri jotenkin kaatamaan kastelukannusta vettä jatkojohdon päälle. Tuli pieni paniikki, rasia alkoi jo sihistä ennen kuin paikansin missä roikka on kiinni ja sain sen vedettyä seinäst irti. Huh, Elmerikin alkoi jo panikoida että mitä äiti oikein hätäilee. No selvittiin säikähdyksellä, vaikka näinkin mielessäni jo roihuavan tulipalon....

No tänään sitten... Piti tosiaan mennä aamulla suihkuun ihan heti kohta. Vaippa oli aika täys ja otin sen pois. En viitsinyt laittaa uutta, vaan nostin vaan yökkärin housut ylös ja annoin Empun vipeltää innoissaan lattialla. Ja miten taas aavistin mitä seuraavaksi käy.... No tottakai ihan kirjaimellisesti tuli kakka housuun. Hehee olipas kivaa siivottavaa =)

Lumi on Elmeristä hassua, kovaa vauhtia konttaa maassa kun haalari luistaa. Tänään laskettiinkin sitten pyllymäkeä multakasan päältä, se oli hurjan hassua pienen miehen mielestä. Täytyy toivoa että synttärilahjaksi tulisi pulkka niin voitaisiin mennä isompaan mäkeen yhdessä ;)

Koiratkin tempaisivat. Justus sai mummilassa vekin oikean silmän ylä- ja alapuolelle. Ne vetää siellä isolla pihalla aina niiiiiiin hirveellä ryminällä. Törmäsi varmaan johonkin peräkärryyn tms. Onneksi ei tullut muuta kuin pintahaavat, jotka siitä paranevat. Nuppu taas on alkanut tuhoamaan kotona asioita, kun lähden jonnekin. Tänään meni noin... viides Elmerin niistinlaite palasiksi kauppareissun aikana. Neidillä on joku fetissi niihin. Huomenna taas apteekkiin ostamaan uutta, plaah.

Jotain muutakin jännää oli, mutta ei nyt muista. Pää on vähän tyhjä ;)
Huomenna pitäis osata rallytokotella Justuksen kanssa kisoissa, voi mennä vähän hassuttelun piikkiin, kun tokokokeen tapaan oon ollut edellisen viikot kipeenä ja oikein mitään olla treenattu. Hihnalöysälle ja muistetaan kehua, ehkäpä se siitä.

ihanaa, treeniä piiiiiitkästä aikaa

2010-11-15T15:50:00.000+02:00

Vieläkin ollaan kipeitä, Elmerin nuha tuntui taas yöllä pahenevan, nenä vuotaa ja aivastelee koko ajan. Mä alan olla jo vähän parempi, mut pitäis malttaa vielä turhan suurilta ponnistuksilta ettei tuu mullekin takapakkia. Onneksi mummu ja vaari olivat tulossa hakemaan pakettiautoa, ja lupasivat vahtia Elmeriä samalla, jos mulla on jotain (koira)menoa. Ja olihan mulla =)

Käytiin tekemässä pikaisesti lyhyt rata rallya.
1. koira eteen, vasemmalta sivulle.
2. istu. kierrä koiran ympäri.
3. koira eteen. 1-2-3 askelta peruuttaen
4. saksalainen täyskäännös
5. 270 asteen käännös oikeaan
6. spiraali vasemmalle
7. houkutus

Hippasen näki, että 2-3 viikkoa on mennyt sairastaessa eikä olla mitään saatu tehtyä. Virtaa ja ääntä lähti molemmista. Ja Justus on niin hitahinen syttymään, sen kone lähtee käyntiin aina parin minuutin suorituksen jälkeen, sitten se vasta alkaa tekemään töitä ja on parhaimmillaan. Sitä ennen se mennä haahottaa. Mun pitää sen kanssa tehdä joku oma rata ennen kisasuoritusta....

Haukkua tuli taas Huttusen suusta normaalia enemmän, pohdittiin miksi se haukkuu ja mitä sille voisi tehdä. Kyselee palkan perään, on epävarma mitä tehdään seuraavaksi, komentaa siis mua kun en sen mielestä toimi kuten pitäisi... Ei kyllä taidettu tulla oikeen mihinkään lopputulemaan... Tai sit mä en vaan muista. Laho pää. Itse olen sitä mieltä, että Justus huomaa heti jos mä en oo ihan varma siitä mitä teen. Heti kun mä skarppaan, käskytän varmemmin ja olen tilanteen tasalla, on Justus ihan eri koira. Mä vaan löysäilen niin helposti ja se sitten kostautuu saman tein. Ja itseasiassa mä en osaa aina muiden kanssa treenatessa olla sellainen kuin olen itsekseni treenatessa, tiukka ja tarkka... Ja lisäksi mulla menee helposti sinne viulun kielen kiristymisen puolelle Justuksen kanssa, sekään ei ole hyvä. Pitäisi osata tasapainoilla siinä välissä, ja se on hurjan vaikeaa.

Nuppu oli taas oma, ylitsevuotava itsensä. Ehtii tehdä niin monta asiaa kerralla että. Huomasi ettei olla hetkeen oltu häiriössä, kaikki asiat kiinnosti ja ihmiset ja toiset koirat veti puoleensa. Hitto kun pitäis ehtiä treenata sen kanssa.. Se olis niiiiiiiiiiin hyvä ja vikkelä, kun vaan sais hiottua palasia kohdalleen. Mutta tää flunssa vaan jyllää ja jyllää. Lisäksi kahden viikon yh-pesti ei nyt auta yhtään.

Mutta tuokoon joulukuu sitten tullessaan taas paremman treenikauden, please!!!

Pieni eläinrakas ihminen

2010-11-12T22:52:00.000+02:00

Välillä tuntuu, että Elmeri kuvittelee kuuluvansa tuohon nelijalkaisten laumaan, niin kovaa vauhtia se vipeltää kontaten ja koittaa matkia karvaisten otusten tapoja. Esimerkiksi syödessä on välillä paljon kivempi ottaa pöydältä suoraan suulla ruokaa kuin käsillä tai lusikasta, jota tarjotaan. Ja joka paikkaa pitää kokeilla kielellä, joka on nykyään lähes aina ulkona... =)

Elmeri menee ihan sekaisin onnesta, kun saa touhuta meidän karvalauman kanssa. Elmeri sinkoilee koirien jaloissa kuin ohjus sinne tänne, eikä kumpikaan koirista ehdi kuin kääntää pään ja todeta että jotain jo meni mahan alta. Välillä Elmeri kuvittelee leikkivänsä koirien kanssa hippaa tai taka-ajoleikkiä. Menee koirien perässä, ja jos ne kääntyvät, kääntyy Elmerikin ja lähtee kovaa vauhtia karkuun. Ja kun koirat taas vaihtavat suuntaa, lähtee E niiden perään jnejne. Ja tottakai koko ajan nauretaan =)

Elmeri on Taavi-kissan ykkösfani, Taavia osoitellaan, se osataan etsiä ja sen maukumista matkitaan kun kysytään mitä kissa tai Taavi sanoo. Taavia on myös kiva halia, jos sen vaan saa kiinni ennen kuin vipeltää karkuun.

Nuppu on koirista ihan ykkönen. Nuppua taputellaan ja paijataan, välillä vähän kovemmallakin kädellä, jolloin joutuu äiti menemään väliin. Nupulla on onneksi pidempi pinna kuin Justuksella, joka lähtee heti pois kun Elmeri lähestyy. Justus kokee konttaavan Elmerin välillä vähän uhkaavana, eihän sitä voi tietää mitä tuollainen 10-kiloinen, ihmeellisesti vaappuva ja kovaa vauhtia etenevä, kummallisesti ääntelevä lapsukainen saa aikaan. Kyllä tuo äijäkoiranen silti Elmeristä kovasti tykkää, mutta rauhassa pitää saada olla, se on ihan ymmärrettävää. Mutta Elmeri tykkää Huttusesta hurjasti, välillä pienen on vaikea ymmärtää että koirat pitäisi jättää hetkeksi rauhaan....

Ah, tuo ihana fllunssakierre

2010-11-10T20:35:00.001+02:00

Ollaan nyt päästy tutustumaan lapsiperheitä riivaamaan ilmiöön nimeltä ikuinen sairastelu. Elmerin kanssa taas sairastellaan, vaihteeksi... Mä olen ollut kolmatta viikkoa flunssassa, ja Elmeri sairastui kunnolla viime viikonloppuna. Diagnoosi: mulla poskiontelotulehdus, Elmerillä korvatulehdus. Antibioottia syödään molemmat kolmatta päivää, mutta mulla ei ainakaan tunnu mitään apua olleen vielä. Korvaakin alkoi särkeä, toivotaan että on vaan jotain heijastekipua. Elmeri on päivisin normaali energinen itsensä, väsyneenä ehkä hieman kiukkuisempi. Yöt on kurjempia, kun räkä pakkautuu nieluun ja yskittää... Että sellaista.

Koiraparat on olleet ihan toimettomia, kun mä en oo jaksanut touhuta niiden kanssa mitään. Huomenna aattelin kyllä raahata itseni hallille vaikka väkisin, kun Jani kerran on päivällä kotona ja lupasi Emppua leikittää.

"Treenataan sitten nopeasti"

2010-10-27T20:38:00.000+03:00

Tänään kentälle kera Heidin ja Marin. Ihan vaan pikaseen piti treenata ja vaan tärkeimmät asiat ja kolmelta piti olla kotona. Ja kipeekin olin, eikä pitänyt olla virtaa mihinkään. Ja kuinkas sitten kävikään.... Oltiinko kotona joskus neljän jälkeen, ja treenasin sitten ihan kolmea lajia, hups =)

Justus rallatteli, rata oli ihan oikea kisarata (muistaakseni...):

Lähtö
Istu, maahan
270 asteen käännös vasempaan
Koira eteen, peruuttaen 1, 2 ja 3 askelta
Käännös oikealle
Spiraali vasemmalle
Koira eteen, oikealta sivulle, istu
270 asteen käännös oikealle
Vasen täyskäännös ts. saksalainen käännös
Koira eteen, vasemmalta sivulle
Käännös oikealle
Pujottelu
Koira eteen, oikealta sivulle
Maali

Eka veto meni ihan liian virranpurkuun ja mun ajatusten keräämiseen. Oli vähän turhaa haukkua ja käskemistä Justukselta ja mun sähläämistä ajatusten, namien ja hihnan kanssa. Hitto, että se hihnan kanssa on vaikeaa toimia!!! Toinen meni jo paremmin, ja keskityttiin molemmat ihan eritavalla. No mutta, muutamiin asioihin pitää kiinnittää huomiota:

Peruuttaminen, ettei Justus noki mua tullessaan eteen.
Eteenotot, ohjaaminen varmemmaksi ja mietittävä palkkaaminen.
Kierrot/Sivulleotot varmemmaksi ja muistettava "Sivu"-käsky, ettei lähde haahuilemaan.
Niin, ja ennen suoritusta ehkä vähän purettava sitä virtaa ;)
Muista kehua ja auttaa kun se kerran on sallittua....

Nupun kanssa tehtiin tokosetti. Ruutua etsittiin hetken aikaa, mutta kun Nuppu sinne taas viimein löysi, mentiin sinne suurella innolla ja seisahduttiin täpäkästi. Vielä on kyllä tekemistä tossa alustan käytössä mutta tää oli ehkä meidän kolmas treeni tällä systeemillä, joten kyllä se siitä.

Tunnaria etsittiin taas heinikosta, ja kasa hämyjä oli ekalla toistolla juoksulinjasta 5 metriä oikealla, toisella 2 metriä ja kolmannella juostiin yli. Mitäään ongelmaa ei heinikosta etsimisessä ole, Nuppu tietää mitä sieltä haetaan ja mitä sillä tehdään. Tein yhden eläinkokeen, joka piti sitten korjata: Laitoin oman hämyjen sekaan, mutta Nupun usko loppui sen löytämiseen kun tyhmänä laitoin sen sinne taakse... Jossittelua, mutta edestä olisi ehkä saattanutkin sen löytää ja nostaa. Joka tapauksessa alkoi nostella hämyja, lähti yhtä viemään jo hienikkoon (tiesi ettei ole oma, otti varmuuden vuoksi, ja päätti lähteä tarkistamaan heinikon onko oma siellä??). Mitä tästä opimme: etsimme edelleen hämyjen kanssa heinikosta ja odotamme vielä hetken niiden sotkemista (-kö?).

Sitten käytiin vielä esineruudussa, Nuppiksella on ärsyttävä tapa jäädä ensimmäisillä kerroilla siihen metrin päähän nuuskuttamaan ja tekemään tarkkuusetsintää. Lähtee kyllä sitten juoksemaan taakse, kun tajuaa ettei siinä ole mitään. Esineet oli Heidi vienyt jo etukäteen, kaikki meille vieraita. Hyvin löysi ekan keskeltä ja toisen sitten takareunasta. Toisen toi jopa hienosti ihan käteen asti :o

Hyvät treenit, vaikka aikaa menikin vähän liikaa. Liikaa siinä mielessä kennelpoika-Elmerin vaippa oli vuotanut yli kun tultiin kotiin. Kylmässä ei oikein viitsi alkaa riisua pientä nakeksi ja alkaa laittaa kuivaa kesken treenin (jos siitä siis tietäisi edes tuon talvivaatevuoren alta). Ensi kerralla koitamme yhdistelmää teippivaippa + hieman aiemmin kotiin.... Muuten pikkumies viihtyi oikein mainiosti matkassa.

Yhdet päiväunet

2010-10-27T20:03:00.000+03:00

Viime viikolla päätin siirtää Elmerin päiväunirytmin toisenlaiseksi, eli kaksien pikku-unien tilalle oli tarkoitus saada yhdet vähän pidemmät. Päikkärit nukuttiin aikaisemmin siinä 10-11 välillä sekä vaihtelevasti 14-17 välillä. Yksien päikkäreiden kesto vaihteli hurjasti, välillä nukuttiin puoli tuntia, välillä kaksikin tuntia putkeen. Vähän meni hermot ja ajattelin josko yksillä päikkäreillä pikkumies vetelisi sen pari tuntia putkeen.

No, nyt on noin viikko takana. Hyvin Elmeri jaksaa olla aamupäivän hereillä ja sitten heti lounaan jälkeen suunnataan unille (eli siinä klo 12-13). Mun ajatus olisi, että E nukkuisi klo 13-15, mutta toistaiseksi unet on kyllä olleet enemmän tunnin mittaisia. Eilen sain toisella nukutuksella nukkumaan lisää 45 min, mutta otin Empun viereeni meidän sänkyyn ja köllöteltiin siinä hetki ennen kuin laitoin sitten omaan sänkyyn takaisin. Tänään oltiin päiväuniaikaan ulkosalla, eikä uni sitten enää heräämisen jälkeen rattaissa tullut. Oli kivempi seurailla hääräileviä ihmisiä ja koiria ;)

Noh, eipä Elmeri ole kyllä koskaan ollut mikään hyvä päiväuninukkuja. Ainahan meillä on noita lyhyitä unia ollut. Kateeksi käy, kun serkkupoika vetelee neljää tuntia.... Mutta toivon edelleen että kunhan totutaan tähän uuteen aikarutiiniin, niin unet olisi sen pari tuntia.

Yöt on olleet suht samanlaisia, pari kertaa herätään tuttia etsimään ja nukahtaa sitten uudestaan. Yleensä alkuilta nukahtamisen (klo 19-20 välillä) jälkeen sujuu paremmin. Elmeri saattaa herätä vasta puolenyönkin aikaan ensimmäistä kertaa. Aamuyö on sitten levottomampaa. Tosin omassa sängyssä pysytään hyvin sinne kuuteen seitsemään asti, jolloin otan Elmerin meidän väliin ja nukutaan sitten jonnekin kahdeksaan, puoli yhdeksään yhdessä.

Päivitys koirien elämästa

2010-10-25T22:44:00.002+03:00

Lyhyesti: Koirarintamalla tapahtuu vaikka blogi onkin suht hiljainen ;)

Aloitetaan tuoreimmasta eli käytiin tänään fyssarilla. Nuppiksen selkä oli kokonaisuutena ihan super hyvässä kunnossa, ajatellen Nupun selän vikoja. Fyssari oli oikein tyytyväinen. Vasemmalta puolelta löytyi hieman jäykkyyttä lavan seutuvilta, se on se kohta mikä yleensäkin jumittaa. Fyssäri kävi läpi myös syvät lihakset ja Nupulla ne ovat ihan kohtuukunnossa. Ei tarvitse treenata, mutta voi jos tahtoo niihin vähän lisää ytyä.

Justus oli fyssarille ekaa kertaa ikinä. Syvät lihakset käytiin läpi ensin, ja niistä tuleekin meidän talven projekti. Ne eivät ole yhtä hyvässä kunnossa kuin Nupulle, selkeästi oli puutetta. Muuten ei mitään hälyyttävää löytynyt, vähän oli rangassa pientä jumia, mutta ne aukesivat käsittelyssä. Saadaan jatkaa agittelua, hurraa!

No otetaan sitten vaikka tuo agility. Nyt ollaan talvi tauolla viikkotreeneistä. Meidän seuran omaan halliin en pohjan ja ahtauden takia mene viikoittain treenaamaan, mutta meidän kesällä pyörinyt ohjausryhmä jatkaa siellä talvella, ja sinne mennään kerran kuussa tekemään jotain pientä täsmätreeniä. Kisatakaan en ole talven aikana ajatellut, joten otetaan aika rennosti tämän lajin suhteen taas ensi kevääseen saakka.

Toko sitten. Edellisten kisojen jälkeen ryvettiin vähän pidemmän aikaa, treenattiin satunnaisesti enkä taas oikein löytänyt sitä punaista lankaa jota seurata. Olin jo heittämässä hanskat tiskiin, koska inspistä ei vaan ollut. Olin kuitenkin jo ottanut ryhmäpaikan vastaan, ja luvannut myös vetää yhden tokoryhmän siinä samalla, joten ajattelin että katsotaan nyt sitten vielä tämä syksy. Ja kas kummaa, se inspis löytyi taas. Treeneissä saatiin tosi hyviä neuvoja liikkeisiin, jotka meillä on nyt vähän tökkinyt tai joita en ole osannut opettaa. Nyt on sitten työn alla ruutu targetin kanssa, peruutus ja askelsiirtymät seuraamisessa sekä hyppynouto/nouto. Talvi treenaillaan tällaisia uusia juttuja / ongelmia ylemmissä luokissa ja katsellaan sitten keväällä jotain kisoja... Jos joskus saataisiin ALO ja AVO historiaan, ne on niiiiiiin puuduttavia!

Ja sitten meidän uusi aluevaltaus eli rallytoko! Vitsi että se olikin hauskaa!!! Heidi sitä mulle ehdotti ja ensin olin vähän että plaah, en mä taida jaksaa, sehän on vähän sellaista ja tällaista. No okei, ehkä siitä saa tokoon vähän jotain vaihtelua treenailuun tai jotain. Käytiin sitten tekemässä rata ja mä jäin heti ekan suorituksen jälkeen koukkuun :o Justus oli niiiiiin liekeissä, se ei ole ikinä tokossa keskittynyt samalla tavalla... Nuppu oli hulvaton oma itsensä, varmaan senkin kanssa tätä tehdään jollain tasolla.

Ja jotta elämästä ei puuttuisi jännitystä tai olisi liian yksitoikkoista niin.. . Meillä on jo ekat kisat Huttusella buukattuna!! Minutko helppo ylipuhua, eeeiii suinkaan... Saas nähdä kuinka meirän käy, mutta mennään huvittelemaan yhdessä =) Treeniryhmittyä tokon ja rallytokon suhteen on työn alla useita, pitäisi vaan enää löytää se aika jolloin treenata, näiden kaikkien kanssa =D

Sitten jälki ja esineruutu, kyllä luit oikein, niitäkin on tehty. Kai ne voi mainita vaikka kerrat voi laskea muutamilla sormilla ;) Joku ihme kipinä tuli tässä talven kynnyksellä, että pellot ja metsät pitää hyödyntää ennen lumia. Jälki oli Huttusen osalta ihan katastrofi, mutta ehkäpä se siitä jos vaan tekisi lisää. Nuppu oli aika hyvä, ei koheltanut juuri lainkaan ja oli suhteellisen tarkkakin. Pitäisi vaan löytää hyvä, luvallinen pelto...

Esineruutua Nuppu pääsi tekemään Awan kaverina, ja oli siinä kyllä pro... Edellinen kunnon ruutu tehty joskus pari vuotta sitten (ollaan toki etsitty esineitä mutta ei ruudusta) ja siellä se neiti vaan viiletti nenä maassa ja toi mulle esineitä <3 Jos esineruutu olisi oma lajinsa, Nupun voisi ilmoittaa kokeeseen heti!!! No okei, joku pikkuseikka kuin esineenluovutus pitäisi ehkä työstää kuntoon, mutta pikkuvikoja, sanon mää ;)

Ja ai niin, mun suuri ylpeyden aihe, hienosti hihnassa. Tätähän me aloitettiin jo aiemmin. Pieni taantuma tuli, kun mulla meni hieman hermot namitouhuilun kanssa. Ja Nuppukin muuttuis entistä kamalaksi, jos namipussi sattui syystä tai toisesta jäämään kotiin. Joten se touhu jäi hetkeksi. Sitten: kävin Wirénin Tommyn luennolla (jonka menetelmää käytin), ja koin suuren valaistumisen monessakin suhteessa (joita työstän pääkopan sisällä edelleen treenikuntoon). Luennon jälkeen treenasin pari päivää koiria erikseen ja sitten sen jälkeen on menty yhdessä. Ja voi että, mä en enää ikinä palaa entiseen! Harmittaa oikein, ettei ole ennen ja jälkeen -videonpätkiä. Tänään mun entisen hinaajat käveli noin kaksisataa metriä muutamalla suullisella kehulla hihnat löysällä! Hurraa!!! No joo, systeemi ei ole aukoton, eikä toimi kun on rattaat ja treenikaveri omien koiriensa kanssa ja mää pälpätän enkä keskity hienosti hihnailuun. Mutta ehkä siihen päästään kun jatketaan sinnikkäästi. Mä oon jo niin tyytyväinen siihen että keskenämme päästään nätisti!!

Pikku vesseli

2010-10-22T20:16:00.000+03:00

Elmeristä on kehkeytynyt pienen pieni vesseli. Ihan maan mainio, hassu pakkaus. Kauhealla tohinalla puuhastelee ja mennä vipeltää niin, ettei äiti meinaa aina pysyä perässä. Viilettää yksinään pitkin taloa ja äiti vaan seuraa perässä, siivoaa jälkiä ja pitelee paikkoja ehjänä =) Sitten hengähdetään hetki ja taas mennään, ihanaa!

Oikeastaan pieni Elmeri on kyllä jo iso poika, Poika isolla P:llä. Pieni insinööri tutkii kaikki mahdolliset vempaimet, tottakai tv, vahvistin ja dvd-soitin on suuressa suosiossa. Kitaran vahvistin ei ole niin kiva, kun se yrittää suojata noita kahta edellistä, ja siihen saisi koskea. Ihme, ettei kiinnosta ;) Kaukosäädin ja isän/äidin kännykkä on edelleen pop, niihin omiin vastaaviin, leluksi annettuihin E ei jaksa tuhlata aikaa, heh. Kelloradio on hauska, ja eräänäkin yönä on herätty outoihin aikoihin, kun Elmeri on asettanut meille herätyksen painellessaan nappuloita...

Ja autot... Sellainen muovinen sininen new beetle (miten niin isänsä poika) on ollut suosikki muutaman viikon, sen kanssa konttaillaan pitkin poikin ja päristellään. Piipaa-ääntä pitävä paloauto keksittiin myös tällä viikolla, kun Elmeri tajusi mistä sen äänen siihen autoon oikeen saa... Ja isän tehdessä pesuhuoneremppaa, viihtyisi pieni mies siellä apurina, vaikka kovat äänet vähän pelottaakin.

Välillä Elmeri viihtyy pitemmänkin aikaa yksin lattialla puuhastellen (välillä jopa ihan samassa paikkaa, ihme ja kumma), jolloin saan vaikkapa ruuan tehtyä tms. Tiskikoneen täytön tai tyhjennyksen pienimies kyllä bongaa heti, ja tulee kovasti auttamaan. Samoin pyykkien lajittelu on hurjan hauskaa. Imuria ihmetellään, keskuspölynimurin letku kun lojuu meillä yleensä lattialla koko ajan. Siivousmittari ja laatutarkastaja Elmeri ilmoittaa vähintään joka toinen päivä että lattialla lojuville roskille ja karvoille olisi syytä tehdä jotain....

Elmeriä on myös alkanut kiinnostaa mikä mikäkin esine on nimeltään. Sormi sojoittaa sinne tänne, ja me Janin kanssa sitten luetellaan esineitä sitä mukaan kun vaan pienen sormen vauhdissa pysytään. Lamppu, mikro, hella, ikkuna, Justus, Nuppu, Taavi, isi, äiti.... Montaa pieni ei vielä osaa kysyttäessä itse osoittaa, mutta joitain kuitenkin.

Muuta mainittavaa:

Yöt nukutaan jo suht hyvin läpi, muutaman kerran herätään etsimään tuttia, mutta unia jatketaan omassa sängyssä yleensä noin viiteen asti aamulla.
Tällä viikolla on siirrytty yksiin päiväuniin; päikkäreitä nukutaan n. 2h ja iltaunille mentiin tänään jo klo 19 (varmasti herää kun mennään nukkumaan tms ihanaa....).
Ruoka maittaa, tosin välillä tuntuu että Elmeri voisi elää pelkällä leivällä... Itse syöminen on tällä hetkellä tärkeää.
Vähitellen aletaan siirtyä samoihin ruokiin kuin isi ja äiti, tänään esim. maisteltiin makkarakeittoa (pienellä määrällä makkaraa).
Maitotuotteita myös lisätään.
Ääni on pienellä miehellä kova...
Ja se oma tahto, huh, innolla odotamme ensimmäistä uhmaikää...

Pitäis päivittää...

2010-10-16T22:13:00.000+03:00

Kauheesti asiaa, mutta ei aikaa sen kirjoittamiseen. Lähitulevaisuudessa tulossa jotain seuraavista aiheista:
- koirien rallytokoiluja
- toko- ja agilitytilannetta
- mietteitä Tommy Wirénin koulutuksesta
- kuvia Elmeristä sekä aussitreffeiltä
- Elmeri 10 kk -taidot ja
- elosta pesuhuoneremontin keskellä =)

Vauhdikas menijä

2010-09-30T11:17:00.000+03:00

Voih, meidän pieni kävelee jo tukea vasten! Vastahan tuo köllötteli lattialla viltin päällä ja yritti kovasti kääntyä selälleen tai päästä edes sentin verran mönkimään eteenpäin. Snif. Niin se aikaa vaan menee.

Elmeri on oikeastaan kuukauden verran noussut seisomaan ja siitä pikkuhiljaa lähtenyt liikkeelle ottaen ensin pienen pieniä askelia, mutta nyt jo mennä vipeltää kovaa vauhtia. Eikä pieneltä puutu kekseliäisyyttä! Seisten kun tuo paikasta toiseen liikkuminen on paljon mukavampaa, niin Elmeri keksii kyllä keinot: TV-tasolta voi siirtyä ikkunan reunasta tukea pitäen tuolin kautta ottamaan tukea sohvapöydästä, joka sitten kierretään ja päädytään lopulta ottamaan tukea sohvasta ja toisesta tuolista. Siinä on matkaa jo monta kymmentä metriä!

Taaperokärryt on toinen ihastus. Saatiin serkkupojalta lainaan kuun puolessa välissä, ja heti ensimmäisillä kerroilla Emppu kaatui niiden kanssa selälleen. No siitä syntyi kammo, jonka voittamiseen meni pari viikkoa. Kyllä niitä koitettiin, mutta kun jäi yksin pitämään aisasta kiinni, niin alkoi kova mekastus, jonka tulkitsin: "äitiiii, en haluuuu!" Mutta tuona aikana muuten jumppaillen tuli jaloista ja käsistä varmemmat ja sitten eräänä päivänä Elmeri keksi että kärryillä pääseekin liikkumaan moneen paikkaan. Ja siitä se sitten lähti. Nyt pieni mies menee jo itsekseen kärryille, nousee pystyyn ja lähtee eteenpäin. Ja kun tulee seinä vastaan, mennään ns. lavan puolelle ja lähdetään työntämään kärryjä takaisin sieltä päin. Ihana pieni ukko <3

Kipeänä - taas

2010-09-28T14:38:00.000+03:00

Perjantaina Elmerin nenä alkoi jälleen vuotaa, ja ollaankin sitten sairasteltu siitä lähtien. Ei, kuumetta ei edellenkään, ja sen turvin käytiin viikonloppuna vähän rattailla ulkoilemassakin. Mutta eilen ja tänään onkin sitten yskitty, ja kun ulkona ollut aurinkoisesta säästä huolimatta viileää ja tuulista, niin pikku mies ei ole päässyt postilaatikkoreissua pidemmälle. Harmittaa, kun oltiin jo suunniteltu taaperokärryjen kuskaamista ulos ja vaikka mitä. Tänään jäi muskarikin välistä.

No jos ei huomenna ala jo näyttää paremmalta, niin sitten taidetaan mennä lääkäriin.

Viikonloppu oli Elmerin sairastelusta huolimatta hurjan toimelias. Lauantai oli äidin pihahommapäivä ja sunnuntai iskän. Mä tyhjäilin kukkapurkkeja ja istuttelin kukkasipuleita. Perennat odottaa edelleen siirtäjää/istuttajaa, samoin yksi päärynäpuu... Niille pitäisi vielä löytää aikaa, ehkäpä se onnistuu ensi viikolla kun Janin kesäloman pitäisi vihdoin alkaa. Jani saikin yhden polun valmiiksi, jonka varrelle ajattelin osan kuunliljoista jne istuttaa. Mutta kyllä sitä pihahommaa jää ihan riittävästi ensi kesälle, josko se sitten alkaisi näyttää jopa pihalta eikä vaan mutapihalta.

Nuppu-parka =(

2010-09-23T21:45:00.001+03:00

Voi pientä Neiti Nenästä, taisi löytyä syy siihen paikkamakuun ja maahanmenon epäonnistumiseen kisoissa... Pienellä on toispuoleinen, tosi ärhäkkä paikallinen tulehdus intiimialueella =( Tänään ihmettelin miksi niin hanakasti nuolee ja saattaa singahtaa pari metriä ja heti pylly maahan ja pesulle... Päätin tarkistaa asian, ja ei ollut kiva näky. Mitään normaalista poikkeavaa ei sitä ennen ollut, paitsi tuo maahanmeno, tai no, itseasiassa parina viime päivänä istuminenkin on ollut vähän vaikeaa.

Saatiin onneksi heti eläinlääkäriaika (Ell-asema Helmi on kyllä niin helmi paikka, kun aina johonkin rakoon melkein pääsee). Nuppu normaalilla innollaan hyökkäsi sisälle ja Laura sai taas osansa Nupun ylitsevuotavasta ihmispalvonnasta. No mutta siis, 7 päivän antibioottikuuri, 3 päivää kortisonia ja kauluri kaupan päälle. Niin ja pesua pari kertaa päivässä. Sillä luulisi lähtevän, ainakin toivotaan näin. Onneksti ei ole kisoja tiedossa.

Eihän sitä tiedä oliko jo viikonloppuna tulehdusta vai ei, mutta mitään muuta en keksi, miksi se paikkamakuu olisi alkanut tökkiä. Tai siis sitähän on siis kestänyt jo... 1,5 viikkoa!! No tästä opimme ainakin sen, että ehkäpä tuo masunalus kannattaa tarkistaa parin viikon välein.

Isompien ryhmässä

2010-09-20T14:55:00.005+03:00

Empun kanssa oltiin tänään taas muskarissa. Siirryttiin isompien ryhmään, joka sopikin meille paljon paremmin! Elmeri pääsi liikkumaan ja soittelemaan bongorummuilla. No ei pikkumies ehkä vielä niin tuosta itse asiasta eli musisoinnista ymmärrä, mutta kivaa tuntui silti olevan.

Muskari sattuu pahasti aamupäiväunien aikaan, Elmeri nukahti puolessa välillä matkaa, ja kiersin sitten lenkin, jotta sai nukkua edes 5 minuuttia pidempään. No ei tuo 15 minuutin unimäärä menoa haitannut: muskarin jälkeen mentiin kahville minun työkaverille, jonka Lotta-tyttönen on samassa ryhmässä meidän kanssa. Hyvin Elmeri jaksoi vielä touhuta, ja käydä kaupassakin. Kotimatkalla nukahti heti, onneksi sain siirrettyä omaan säkyyn nukkumaan unet loppuun =)

Ryvetään ja sitten taas noustaan

2010-09-19T21:12:00.000+03:00

Jooh. Ei oikein nyt mee meidän tokoilut Nupun kanssa putkeen. Käytiin lauantaina kisaamassa, ja palattiin kotiin kolmostuloksen kera. Tavallaan olin siihen varautunut, koska alkuviikosta tuli esiin karmaiseva ongelma: paikkamakuu ei enää onnistunut lainkaan, hyvä jos sain Nenäsen makaamaan 9s ennen kuin nousi ylös juuri sillä hetkellä kun ajattelin että nyt palkkaan.

Jännitti siis aika tavalla kisoihin mennessä. Koko viikon satoi vettä, ja ne viime hetken treenit, jotka piti pakolla tehdä (olin edellisen, sen treenaamisen kannalta tärkeän viikon ollut kipeä), menivät suht vaihtelevasti... Treeneissä Jonnalta saadut viime hetken kikat koitettiin käyttää, mutta eivät ne muutaman päivän varoajalla tuoneet tulosta. Automatkan psyykkasin itseäni ja hoin "Aurinko paistaa. Me osataan, ollaan taitavia ja me voitetaan!" Noh, aurinko kyllä paistoi sen verran että päästiin kehään, sitten alkoi taas tihuttaa. Se osa siis toimi hetken.

No mutta siis, tuomarina Packalén, paikkana meidän treenikenttä Janakkalassa.

Luoksepäästävyys 10
Nuppu oli tosi super. Ei väistänyt, eikä hyppinyt, ei siis kumpaakaan harrastamaansa ääripäätä, vaan istui nätisti, vähän työnsi nenää lähemmäs tuomarin kättä ja haistoi. Tähän olen pyrkinyt, ja se onnistui, hyvä!

Paikkamakuu 0
Nousi seisomaan ennen kuin ehdin edes kentän reunalle ja kääntyä... Tajusin jälkikäteen, etten käyttänyt viimeistä kehittämääni oljenkortta: mulla oli Nupulle ruokapalkka, jonka unohdin näyttää ennen kehäänmenoa.. Jossittelua, mutta sillä Nuppu olisi saattanut pysyä.

Seuraaminen kytkettynä 9
Taisin jossain vaiheessa antaa uuden käskyn seuraa. Muuten ALOmaisen ok.

Seuraaminen vapaana 8
Musta tää oli parempi muuten, mutta pisteitä taisi lähteä lopusta: täyskäännöksessä kontakti hukkui, Nuppu jatkoi matkaa ja kun hoksasi tulla perään, oli jo unohtanut että on käskynalla.

Liikkestä maa 0
Jäi seisomaan... Käskin uudestaan, ei mennyt. Päätin että tästä ei neuvotella, menin kyykkyyn, näytin sormella maata ja käskin maahan. Meni, joskin vastahakoisesti.

Luoksetulo 10
Hurraa!!! Parkkipaikalla ei pysynyt tässäkään, vaan nousi seisomaan. Namipalkkaukset ennen kehäänmenoa auttoivat.

Seisominen 9
Toinen käsky vikaan perusasentoon.

Estehyppy 9
Toinen käsky vikaan perusasentoon.

Kokonaisvaikutus 8

Kolmostulos, 134p.

Ne perusasennot ei ed. toimi, joko vinottaa tai ei sitten tee sitä vikaa asentoa ekalla. Eli niitä pitäis treenaa miljoonasti. Vieläkin. Seuraamisissa haisteli ja haahuili vähän, mutta muuten ihan ok...

Mun pitää hakea mun tokoasenne jostain ojanpohjalta. Voi olla että se löytyy heti ensi viikolla kun pääsen Nupun kanssa treenaamaan. Yksin treenatessa sen kanssa on ihan huippua. Toki muutenkin, mutta yksinään sitä osaa kuitenkin itsekin olla rennommin. Tämä onkin yksi mun keskeinen oppimisen paikka, rentouta itsesi tilanteessa kuin tilanteessa, ja toimi aina samalla tavalla kun treenaat/kisaat.

Mutta kyllä me täältä vielä taas noustaan, ensi viikolla tiirailen kuitenkin kisakalenteria ja katselen mihinkäs sitä voisi mennä.

Muskarissa

2010-09-14T14:20:00.000+03:00

Hiphei, tänään alkoi meidän ensimmäinen harrastus, eli muskari! Elokuussa koin ahaa-elämyksen ja aloin miettiä, että pitäiskö meidän jotain tehdäkin eikä vaan möllöttää kotona. Muskaria olin miettinyt jo aiemmin, ja puhelu kaverille antoi infon että haku loppuu ko viikolla. Viime hetkellä meidät ilmoitin ja saatiin kuin saatiinkin sitten paikka alle vuoden ikäisten ryhmään, jossa siis oltiin tänään.

Ja ihan mukavaa oli. Emppu oli hieman ihmeissään että mitä tämä touhu on, mutta innoissaan oli käpsimässä vieressä ollutta Hilmaa, äidin työkaverin tyttöä. Ja muutenkin muut lapset kiinnostivat kovasti, kuten aina. Mutta sylittely alkoi eläväisestä pikkumiehestä tuntua vartin jälkeen vähän tylsältä ja olisi ollut kivempi liikuskella itsekseen enemmän. Ohjaaja täti koitti tarjota pehmolelua, mutta ei Elmeri oikein noista pehmoleluista ole kiinnostunut....

Ensi viikolla mennäänkin 09-syntyneiden ryhmään eli oikeastaan siihen, mihin kuuluisimmekin. Katsotaan josko se olisi meille sopivampi. Äiti ei kyllä niistä lauluista muista mitään, mutta ehkäpä ne jäävät tässä seuraavien kertojen aikana paremmin päähän =)

Kuvatuksia

2010-09-12T21:56:00.001+03:00

Heppuli keinumassa, "LISÄÄ VAUHTIA!!!"

Näin kokeilen hampaitani äidin käteen...

Hurjan kivaa, Elmerin kikatuttaa kovasti, vaikka se tässä kuvassa ei näykkään =)

Kipiää sakkia

2010-09-12T21:40:00.000+03:00

Joo, ollaan oltu kaikki viikon verran kipeitä. Niin, ja eihän meille koskaan mitään kunnon kuumetta nouse, mikä edistäisi paranemista. Ollaan vaan kaikki vetämättömiä ja kiukkuisia, pöh. Elmerillä vuotaa nenä koko ajan, on se onneksi jo vähenemään päin. Nenän pyyhkiminen tai pikku niistäjän käyttö on pienestä ihan vihoviimeistä. Tosin täytyy myöntää, kiukkuisuutta (joka kyllä saattaa johtua tuosta iästäkin, alkaa tajuta että voi itse tehdä asioita, mutta kaikki ei vielä ihan onnistu tai ei ole suotavaa) lukuunottamatta Emppu on ollut aikasta tomera ja energinen, alkuviikosta tuntui että tekemistä piti keksiä potenssiin miljoona. Itse olin kyllä silloin kipeimmillään, että ehkäpä se johtui siitä... Eli ei tuo varsinaisesti kyllä kipeältä vaikuta, mutta räkää vaan riittää. Täytyy toivoa että tämä tästä rauhoittuu ja päästään tiistaina alkavaan vauvamuskariin sekä piiiiiitkästä aikaa turisemaan ja kahvittelemaan Karinin, Sallan ja lasten kanssa.

Viikkoa, tai aikatauluja ja sairastamista hankaloitti myös eilisen tapahtuma, mummoni hautajaiset. Niiden takia piti viikolla käydä pariin otteeseen porukoilla, sekä perjantaina viime hetken ostosreissulla. Uupui sopivat kengät ja takki. Samalla pyörähdettiin Empun kanssa työpaikalla moikkaamassa tuttuja. Itse hautajaiset sujui Empulta aika mallikkaasti, hienosti jaksoi kirkossa, kun käveltiin käytävää ja kuikittiin takana istuvia mummua ja vaaria. Muistotilaisuudessa syönnin jälkeen väsähti ja nukkui virallisen osuuden yli isin sylissä.

Koirien kanssa touhuaminen on ollut tällä viikolla ihan minimaalista, hyvä että ovat edes lenkille kunnolla päässeet. Sinänsä huonompi juttu, kun lauantaina mennään Nupun kanssa ottamaan revanssi tokokisoihin. Mutta minkäs teet, täytyy viikolla koittaa hassutella Nenäsen kanssa, jotta saatais taas vähän fiilistä ylle.

Tänään oli itsellä suht ok olo, ja käytiin kahden tunnin lenkillä ja tokoiltiin samalla. Tehtiin metsässä tunnari viritelmä kävyillä, ja molempien nenä toimi kahdessa toistossa hienosti. Nuppu teki sivulletuloja ja maahanmenoa, Justun opetteli luoksetulon maahanmenon alkeita. Äijäsellä kesti hetken saada rattaat oikeaan asentoon, ja ymmärtää mitä oikein oltiin tekemässä =) Nuppukin oli vähän hukassa, mutta kyllä tuo kovasti koitti.

Tokotellen

2010-09-08T21:31:00.000+03:00

Viimeiset pari kuukautta on treenattu armottomasti tokoa. Tai no, meidän mittapuulla armottomasti, eli useammin kuin kerran viikossa, heh. Niistä lähes jokapäiväisistä treeneistä ei vaan koskaan tule kirjattua mitään ylös. Syy treenaamiseen: noh, Nuppu tuli ilmoitettua kokeeseen ja Justus on muuten vaan tarvinnut hieman haltuunottoa ;)

Nuppu oli kokeessa la 4.9., hyvillä mielin mentiin, koska kaikki liikkeet osattiin. Tosin, tiesin että perusasennoista varmaan lähtee joitain pisteitä, koska ne loppuasennot on Nupulla välillä vinoja tai ei vaan tajua niitä tehdä, kun ajatukset on jo palkassa tms. Koe oli samalla piirinmestaruuskoe, ja olimme siis myös joukkueessa mukana. Tuomarina oli Pörsti.

Luoksepäästävyys 9
Nuppu pakitti muutaman sentin, kuten aina...

Paikkamakuu 10
Tuomari ei kuullut mun kaksoiskäsky ylösnousemiseen, onneksi.

Seuraaminen kytkettynä 9

Seuraaminen vapaana 9

Maahanmeno 0
Mikä lie ajatuskatko Nupulla käynyt, mutta jäi istumaan!!! En tajua, mitä tein eri tavalla kuin ennen, vai kuuluiko sillä hetkellä just joku ääni tms joka sekoitti Nupun ajatukset...

Luoksetulo 8
Oli noussut seisomaan kun olin jättänyt. Harmi kun ei ole videolla, sivulle tulo oli nimittäin niin lennokas, että...

Seisominen 8
Olikohan tässä toinen käsky istumiseen, vai olisko hipsinyt perässä pari askelta...

Estehyppy 8,5
Tässäkin taisi olla joku kaksoiskäsky tms.

Kokonaisvaikutus 8

Pisteitä yhteensä 158, ja sijoituttiin ALOssa toiseksi.

Harmittaa ihan älyttömästä tuo maahanmenon nolla, mutta Nuppu teki tosi hyvin töitä. Iloisesti ja omana itsenään. Mullakaan ei ollut mikään kauhea jännitys päällä, sellainen normaali hyvä kisafiilis. Parin viikon päästä mennään koittamaan uudestaan, josko se ykköstulos olis omalla kentällä meitä odottamassa.

Lenkillä...

2010-09-08T21:10:00.000+03:00

... pitää olla I-S-O pussi nameja mukana.
... Justun on riippakivi/jarru.
... Nuppu pyörii ja hyörii kuin väkkärä, kun kuulee nimensä.
... voi kulkea nykyään kädet rennosti heiluen.

Hihnatreeni sujuu siis hyvin.